melkein yksin

On hiljaista.Ihanaa.
On hiljaista.Kamala ikävä.
Tyttöni ja poikani ovat Mumman mökillä.
Mies kiertueella.
Olen vauvan kanssa kaksin.
Vauva nukkuu kuin enkeli.
Teen mitä huvittaa,milloin huvittaa.
Ihanaa.
Mutta on kova ikävä.

askartelua



Askarreltiin yhdessä pitkästä aikaa,tyttöni ja minä…Askartelu on aina ollut meidän yhteinen juttu ja se on jäänyt lähiaikoina luvattoman vähäiseksi.Projektit on usein olleet suuriluontoisia,kuten valtava nooan arkki -laiva pahvilaatikoista -kolmeen otteeseen,mukana kuljetettava viidakkosalkku eläimineen,hyönteismobile,lohikäärmenaamari…ja näitä riittää.

Paperimassa valokuvakehykset muotoiltiin jo aikaa sitten ja nyt inspikset osui samaan hetkeen ja maalattiin ne.Tyttöni keksi myös tehdä tähtiä.Niitä pitää tehdä vielä paljon lisää ,hän haluaa niitä tulevan uuden huoneensa kattoon -sopii! Valokuvakehyksiin on tarkoitus laittaa rakkaiden kuvia ja ripustaa ihanalle pinkki-vihreä-oranssi retrotapettiseinälle sängyn viereen.

Eli kehysten taakse liimataan pahvi,johon kuvat liimataan väliin ja narusta tai muusta tehdään ripustin.

Ja eikun kuvailemaan!

remontin aarteita ja synttärikakkuja




Remontti siis jatkuu…Uutta purettavaa löytyy kokoajan kun 70-luvulla tehtyjä mokia korjaillaan.Yläpohjan tuuletus puuttui kokonaan ja eristämättömiä kohtia oli neliöikaupalla.Katosta löytyi vuotokohtia ja eristysvilloja tungettu sinnetänne miten sattuu.Voisi olla vaikka miten pahat homevauriot,mutta jostain syystä kaikki näyttää hyvältä. Onneksi on huolelliset ja arvonsa tuntevat miehet hommissa.
Löytyipä sitten puretuista lattioista -siis niiden alta,kuten kuuluukin,aarteita.
Vuoden -63 sanomalehtiä,70-luvun kondomipakkaus,vanhoja valokuvia varmaan 50-luvulta,itsetehty pehmopupu ja kiiltokuvia.Mahtavaa!!!Osan aarteista jätin aloilleen,osan otin talteen ja teen kollaasin.Tyttöni kanssa laitettiin tämän päivän hesari ja tyttö kirjoitti paperille talon asukkaiden nimet.Täytyy vielä jotain kivaa kekata -jos vaikka joku kuva pihalta ja meistä…Alkaa kylläkin tulla kiire ,sillä rakennusvaihe alkaa.
On ihanaa katsella kuvia ja lehtiä ja antaa mielikuvituksen laukata ,muodostaa omia mielikuvia asukkaista ja tavaroiden alkuperästä.Talon kirjoista tiedän,että täällä on ehtinyt asua paljon porukkaa.Alakerta ja yläkerta ovat oleet erilliset asunnot ,näinollen asukkaita on tosiaan ollut jos jonkinmoisia.
Katon materiaali piti päättää…no,paneeli -valkoiseksi maalattu sopii yläkerran vinokattoisiin huoneisiin mielestäni oivallisesti.
Lattiamateriaali valittiin nieleskellen.Laminaatit ovat suurimmaksi osaksi kamalia,mutta lautalattian asentaminen vaatisi kokonaan uudet työmiehet,uuden aikataulun ja uuden budjetin.Löytyi yksi laminaatti,joka kelpuutettiin…Se on oikeesti ihan ok.Vanhan kuusilankun näköistä ja ainakin kestää lasten käsittelyssä.Voihan sen laudoituksen joskus laittaa,kun on ylimääräistä…
Keskikerroksen laudoittamisesta en sitten tingi -kun se jokupäivä tehdään.
Olen oikein hyvä suunnittelemaan remontteja.Tämä on jo neljäs hieman suurempi remontti.Tilojen mitoittaminen,hahmoittaminen,visuaalinen ilme tulee helposti ja jo kokemuksella.Mutta nyt kun on menty eristeisiin ja pattereiden siirtoihin -putkitöiden logiikkaan ,tunnen itseni tyhmäksi ja kykenemättömäksi -liekö imettämisellä osuutensa …?
Kyllä se remppa joskus valmistuu,otetaan ihan lungisti -niinkuin mieheni sanoo.Ihan aiheellinen neuvo tässä vaiheessa.
Lapset ei vaan kovin hyvin viihdy kellarin takkahuoneessa ja suurin osa leluistakin on pakattu suojamuovien alle.Ulkona sataa ja sisällä on ahdasta.Kyllä me silti mahduttiin tänään meille 7 lasta ja minä -noh se oli vain jokunen hetki,kyllä ne lapset sitten lähti pyöräilemään ja tytöt esitti aivan ihastuttavan maijavilkkumaa/avrillavigne/mariko -tanssiesityksen ,jota toisen ylpeän äidin kanssa nautiskellen katsoimme.Jäätelö ja mansikatkin maistuivat ihanalta yhdessä nautittuina.

Juhannuksena oltiin Ratulassa ja vietettiin synttäreitänikin ja erään toisenkin oikein viehättävän 25 -vuotiaan syntymäpäiviä.
Kasattiin aivan mahtava kakku -ehkä paras!Jäätelöä,itse tehtyä marenkia -sellaista rapeaa päältä tahmeaa sisältä,mansikoita ja strösseleitä,NAM!
Tiistaina pidin omat pienet kakkukahvit ja siitäkin kuva tässä.Kakkuna tälläkertaa suklainen sokerikakkupohja,kermavaahtoa ja banaania.Kakun kostutin persikkanektarilla.
Kylläpä on nyt juhlittu!
Kiitos kaikille juhannuskavereille ihanasta juhannuksesta ja hyvästä tunnelmasta!!!Pusuja!!!

nyt se pyöräilee!!!

Poikani oppi toissapäivänä pyöräilemään!!!Ja MINÄ opetin!!!

Mieheni tosin alunperin opetti jo viime syksynä,mutta harjoitusta tuli niin vähän,että piti aloittaa alusta,kunhan saatiin hankittua uusi pumppu.

Juu,poikani on jo viisi,mutta toissakesänä sattunut tyhmä polkupyöräonnettomuus,joka mursi poikani jalan,hidasti lasten oppimishalua.

Nyt pikkiveljensä innoittamana ,tyttönikin halusi apparit pois ja harjoittelee sisulla.Eilen hän ajeli jo muutaman metrin,jonka jälkeen kiljuttiin ja naurettiin onnesta ja jännityksestä.

Loistavaa kuntoharjoittelua minulle,kun juoksen pyörien perässä kymmenenkin kertaa edestakaisin kotitietämme ,pitäen näennäisesti tyttärestä kiinni vauvan nukkuessa päiväunia.

Poikani oppi melkein samantien lähdönkin,kun ei jaksanut odotella ,että tulen tytön kanssa perästä.

Tyttöni kiljuu ja kirkuu,Heiluttaa käsiään ja jalkojaan ja hokee”muapelottaamuapelottaamuapelottaa” !poikani kannustaa siskoaan:kyllä se siitä Wilma ,kun vaan luotat itseesi niin sitten se sujuu!Ihanaa viisivuotiaan viisutta vakaalla itsevarmuudella ,päivän kokemuksella.

On hauskaa seurata ohikulkevien ihmisten ilmeitä meidän harjoitellessa.Hyväntahtoisia ja muistontäyteisiä hymyjä.Ovat selvästi kokemuksesta hengessä mukana.Aikuisten vaivihkaisia katseenvaihtoja -lapset eivät huomaa.

Nyt pojastani ei näy jälkeäkään…Aamu 8lta hän laittaa vaatteet päälle ja kypärän ja lähtee pyöräilemään ,ihmetellen miksen minä tule mukaan .Välillä hän käy hengästyneenä juomassa ja lähtee taas.

Voi sitä osaamisen ja vapauden tunnetta.Vauhtia ja taitoa!Hän on ansainnut tämän!Ja ehkä ihottumakin helpottaa onnistumisen tunteen ja energian purkautumisen myötä?

Kylläpä minä olen ylpeä!

Pojastani -ja itsestänikin!(nimim. itsekin vasta 9vuotiaana pyöräilemään oppinut)

oranssi keitto eli bataattiporkkanakookoskeitto

2 bataattia
1/2kg porkkanoita
2 sipulia
kanalientä
tuoretta korianteria
mustapippuria
kookoskermaa 1 pieni purkki
kookosmaitoa 1 purkki

Keitä kuoritut ja paloitellut bataatit,porkkanat ja sipulit kanaliemessä.
Kun kaikki ovat oikein pehmoisia,valuta suuri osa liemestä talteen kulhoon.Mausta pippurilla ja vähän korianteria.
Soseuta sauvasekottimella ja lisää samalla ,ensin kookoskerma kokonaan ,sitten kookosmaitoa maun mukaan.Keitinliemellä ohenna keittoa makusi mukaan,älä jätä liian paksuksi,sillä keiton maku on aika makea.Sosoeuta kunnes koostumus on pehmeän samettinen.Lisää pinnalle lopuksi korianteria, maun mukaan.

Tarjoa vaikka paahdetun leivän ja vuohenjuuston kanssa.Kerrassaan mainiota!

p.s bataattiköynnös tekee jo lehtiä,mutta köynnöksestä se on vielä kaukana!

saanko kertoa …


Lähtökohtana: olen yksin 3en lapsen kanssa kun mies on kiertueella. Kesäloma on alkanut ja lapsilla paljon sopeutumista, vaikkakin nauttivat.

Remontin alkua on odoteltu -että remppamiehet ilmoittaisivat,  koska pääsevät aloittamaan.Saapuvat maanantaina, miehen ainoana vapaapäivänä -että eikö täällä olekaan tyhjennetty vielä, oltais aloitettu tänään. Selitän, että vauvan sairaalareissu hieman katkaisi suunnitelmia ja että oltiin sovittu että he ilmoittelevat…noh- siinäpä miehen kanssa ruvetaan purkamaan sänkyjä ja pakkaamaan lasten huonetta. Lapset muuttavat hieman hämillään nukkumaan kellarin takkahuoneeseen, jonka haluan siivota ja laittaa ihanaksi, jotta lasten olisi hyvä.Vauvalla on ripuli. Mies lähtee seuraavana aamuna siis viikoksi. Minä pakkaan, siivoan ja puran lastenhuonetta -astmaattinen vauva kainalossa.Vauvan ripuli sentään alkaa hellittää. Onneksi isommat viihtyvät kavereitten kanssa,  mutta hävettää, miten annan periksi leffakitinöille. Ajattelen, että nyt jos koskaan niistä on apua. Remppamiehet lupaavat kantaa vintistä loput tavarat -kiitos.

Tiistaina tulee lisäksi puhelu, jossa keikka, jonka olin jostain syystä merkannut perjantaiksi(varannut lastenhoitajan isommille ja assistentin minulle, sillä vauva tulee mukaan), muuttuikin keskiviikolle. No lastenhoitoa ja assaria soittelemaan. Meikki -ja hiuspakkia kuntoon -onko mulla ihmisten vaatteita ja missähän mun ripsiväri luuraa? Mä olen ihmenainen!!!Kaikki hoituu!!!

Illalla nukahdi kovalevylle tallennetun frendit-jakson eteen.

Keskiviikko aamu 8.30. Ollaan lähdössä ennen yhdeksää lapset menossa kavereilleen päiväksi, minut pitää saada työkuntoon, vauva jo päiväunilla. Ovesta astuu maalämpöfirman edustaja : hei, oltiin nyt sovittu tää toinen tapaaminen, kun viimeksi olitte sairaalassa ja olit unohtanut ….. -taisit taas unohtaa. ”Joo siis anteeks…mut jos oot nopee mul on 15 minuuttia, jos ei haittaa, että mä laitan samalla ripsiväriä. Mulle ei tarvitse mainostaa mitään me tiedetään, että halutaan maalämpö.” Mies katsoi strategiset mitat -talosta ja lähti miettimään tarjousta. Tyttö kävellen kaverilleen -olivat kaverin äidin kanssa lähdössä itikseen -oli käsilaukut ja kukkarot ja rahaakin. Pojat pakkasin autoon rattaiden ja pakkien kanssa.huh. Isomman tiputin kaverille matkalla.

Työpäivä meni hyvin. Oli ihanaa tehdä töitä. Vauva hurmasi kaikki 7naista kuvauksissa ja käyttäytyi mallikkaasti. Livistin, ennen kuin kuvaukset siirtyivät uunisaareen (katso jälki juhannuksen ilonasta) assarini jäi valvomaan. Minä ja vauva lähdettiin n.13.30 kotiin. Kaupan kautta hakemaan isompi poika kaverilta, mutta kaveri tarttuikin mukaan. Puolen tunnin päästä meillä oli 5 lasta 2 remonttimiestä ja minä.

Lukioystäväni, joka löytyi uudelleen facebookin kautta oli lupautunut minua auttamaan, vaikka pyykkiä pesemällä.  Ihana ihminen! Pyysin häntä maalaamaan hyllyjä tytön huonetta varten. Ruokaa piti laittaa. Lapsille laitoin PAKASTEPIZZAA ja meille bataattiporkkana kookoskeittoa NAM! Kylmät siiderit ja autotalliin maalaamaan. Tytön sunnuntainen mahatauti teki tepposen ilmoittamalla itsestään iltapalalla. Huoli, mutta hommat saatiin hoidettua, lapset nukkumaan ja juttelullekin jäi aikaa -ihan poikki!!

Tänään herätys n.5.50 vauva oireili väsymystä ja levottomuutta eilisestä. Ei suostunut oikein nukahtamaan, tuntuu, että nukutin sitä yhteensä monta tuntia, mutta silti sain maalattua, lapioitua kannonjyrinnästä tullutta purua ruohikolta, tehtyä ruokaa (hyvää ja terveellistä) kahteen otteeseen, pähkäiltyä remonttia ja ratkaisuja remppahemmojen kanssa, tehtyä tytön kanssa hajuvesiä ja etikettejä, delegoitua pojalle pihatöitä, pestyä pyykkiä, etsittyä netistä lastenhuoneisiin aidot vanhat ovet ja sapluunoita pojan seinää varten ja oltua pojan mielestä kaikista kamalin äiti…17.45 soi puhelin ”-onks wilma tulossa?” ”-öö minne?” ” no tänne Mariannan synttäreille(alkoivat 17.30)” ”Joo!!Voi ei nyt on torstai!! juu,tullaan”.”Wilma mee pukemaan mä unohdin Mannan synttärit” Huonäitihuonoäitihuonoäiti . Pyysin tytöltä anteeksi. Pakkasin pakettiin ihanan perhoskorun, jonka olen tehnyt aikoja sitten, kaappasin vauvan päiväunilta kainaloon ja menoksi.

Synttärit olivat kuulemma oikein kivat…

Illalla ihana poikani sai taas epätoivokohtauksen kun on niin väsy ja kamala iho ja ikävä isiä… kamala ikävä isiä!!!