viimeisiä viedään

Viimeisiä tämän vuoden hetkiä vietän keittiössäni leipoen sitruunapiirakkaa.
Huomenna talo täyttyy ystävistä .

Tässä hieman blingblingiä uuden vuoden kunniaksi…
Tässä on sitä jotakin.
Ensimmäistä kertaa aloin tosissani haaveilemaan New Yorkin matkasta…
Eihän sitä tiedä mitä vuosi 2010 tuo tullessaan…
Meille kaikille.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA !!!

tänään

Picasson näyttely oli kerännyt sellaiset jonot, että päätimmekin kävellä ohi pysähtymättä jonon jatkoksi.
Hyppäsimme suoraan kakkos -suunnitelmaan, eli alennusmyynteihin.
Löytyi ,
lahja uudelle sukulaistytölle. ( ei ale)
Juuri se tietty Manga piirustuskirja.(ei ale)
Manga piirustus -setti.( ei ale)
Ihana uusi muumikirja .(ei ale)
Monsoonin alennusmyynti……………… !
Kalsareita ja mustia sukkia.

Toiseen kertaan jäi,
Mac in inspiroivia meikkejä meikkipakkiin.
Uusia vaatteita, jotta kehtaa taas paiskoa töitä.
l’Occitanen juttuja.

Niinhän siinä aina käy.
Löydän kaikkea aina kaikille muille paitsi itselleni.
Täytyy lähteä liikkeelle yksin ja rauhassa ja päättää, että vain minulle -minulle vain…

Intiimi…

Tiedättekö, en ole ennen ajatellut joulua intiiminä juhlana.

Ajatus lähti siitä, kun kerroin ystävälle kaksi vuotta sitten tapahtuneesta,
jossa tilaamamme joulupukki olikin langanlaiha krapulasta tärisevä ukkopahanen.
En koskaan ole ollut tilattavan joulupukin kannalla ja tajusin nyt miksi.
Tuntuu ikävältä pyytää Joulu Aatoksi kotiin joku vieras ja ulkopuolinen ja olla aikataulussa kiinni.

Toinen tajuaminen oli, kun pyysimme Joulupäivänä ystäväni syömään illalla,
kun ruokaa oli niin paljon jäljellä ja oli kiva kutsua.
Yht’ äkkiä huomasin jännittäväni…
Miltä joulumme näyttää toisen silmissä?
Maistuuko ruoka ja miltä pyjamainen perheemme näyttää?
Outoa.Läheistäkin läheisin ystävä kuitenkin kyseessä.

Olen aina ajatellut, että pitäisin isosta joulusta koti täynnä ihmisiä.
Ovi kaikille avoin.
Varmasti nauttisin siitäkin, jos se olisi suunniteltu niin.
Mutta tällä hetkellä Joulu tuntuu intiimiltä ja herkältä juhlalta, joka on tärkeä saada viettää niinkuin haluaa, haluamiensa ihmisten seurassa, omalla tavalla.
Joulun jälkeen uutisissa taas kerrottiin,
kuinka tänä Jouluna oli paljon perheväkivaltaa ja huostaan -ottoja ja kuinka turvakodit täyttyivät…

Kuinka haurasta aikaa tämä onkaan.
Miten monenlaisia Jouluja kodeissa vietetäänkään…

tanssitytölle

Lähes koko syksyn työn alla ollut kaulahuivi valmistui kun siihen tuli idea ja ihan oikea tarve.
Tytön tanssiesitykseseen.
Tein lisäksi yömyöhällä tuollaiset kädenlämmittimet, joissa vain reikä peukalolle.
Kyllä joulujuhlissa kelpasi tanssia…

Meidän talo

Kas, tässä pieni jouluinen kierros meidän talolla…
Onneksi meidän oikean talon ovat suunnitelleet ja rakentaneet ammattilaiset, eikä tällainen amatööri piparileipuri, mutta fiilis on kyllä kohdallaan.

Tässä näkyy pää-ovi, kuistia ja olohuoneen ikkuna.Katolla pilkistää yläkerran aulan koroke-ikkunat.Lasten huoneet ja saunan pikku-ovi ovat päädyssä.
Kuistia, pikkuovi, autotalli, keittiön toinen ikkuna, josta aina tuijottelen aamuisin ulos ja portaikon ikkunaa.Ylhäällä pilikistää meidän makuuhuoneen ikkuna.
Tässä näkyy tyttöni ja poikani huoneiden ikkunat yläkerrassa, sekä saunan ovi .Sivustalla ’kirjaston’ ikkuna ja keittiön toinen ikkuna ja yläkerran sivulaiva- ikkunat.

Aina samoilla kaavoilla teen talon joka joulu ja aina jokin osa unohtuu tehdä.
Tänä vuonna kokoamisvaiheessa huomasin yhden kokonaisen seinän unohtuneen!!!
Nöyränä oli pakko lähteä kauppaan ostamaan valmistaikinaa.
Kyllä harmitti!
Edellisinä vuosina talo on säilynyt koskemattomana uuteenvuoteen asti, jolloin sen on saanut lapsiporukalla syödä ja rikkoa valitsemallaan tavalla.
Tänä vuonna se on jo hajonnut sieltä sun täältä….liekö pienimmän tahmakäpälän tekosia?

Kaikille teille

Haluan sydämestäni toivottaa ihanaa joulua teille kaikille,
jotka välillä kurkistelette blogiini ja jaatte kanssani arjen tragikomiikkaa.
Olkoon Joulu juuri sellainen, kuin kukin meistä haluaa.
Omalla tavalla…
Nauttikaa!