äiti

Edelliseen postaukseen jatketta…
Jäi nimittäin mietityttämään lause ”ole ihan vaan äiti” .

Tässäpä kaverillisia arvoja arvostaville vanhemmille pähkinä purtavaksi…
Tätä aihetta on jonkun verran nimittäin ystäväpiireissä pohdittu.
Kaikilla taitaa olla se oma ihanne mielikuva siitä, millainen vanhempi haluaisi olla.
Tämä pohdinta tulee selkeästi ajankohtaiseksi lasten tullessa johonkin teittyyn ikään – siis kasvaessa.
Koen enemmänkin olevani perinteinen äiti kuin kaverillinen.
Mutta silti tytär pelkäsi minun olevan liian kaverillinen.
Tajusin mitä hän tarkoitti kun aamulla sain kyynärpää tönäisyn kylkeen(sovittu merkki).
Olin eläytynyt tyttöjen juttuihin aamupalapöydässä ilmeisesti liian syvällisesti ja lipsunut äidin olemuksestani…
Suutari pysyköön lestissään.
Silti kuulen useinkin tyttäreni sanovan kavereilleen ”mutta äidille voi kyllä kertoa…ei se kerro…miksi kertoisi.”

Aika ihana luottamuksen osoitus.

tyttöjen juttuja

Tänään täällä meillä on tyttöenemmistö!

Tytölläni on yökyläläisiä…pyjamabileet kuulemma.
Mies on keikoilla ja vanhempi poika yökylässä tahollaan.
Sain tarkat ohjeet miten käyttäytyä…
En saa mokata näyttämällä tytöstä vauvakuvia
En saa kysyä ovatko kaikki käyneet iltapisulla
ja ennenkaikkea en saa esittää nuorta, vaan pitää olla ihan vaan äiti.

selvä.

tuliaisia

Kävinpä keskustassa tänään työtapaamisella ja ystävän kutsumana myös lounaalla.
Oli rauhallinen ja hyvä mieli.Ei ollenkaan sellainen,että pitäisvarmaanollajokotonakunnekaikkitarvitseemuaniinkamalasti.

Niipä kävelin lounaalle Ruoholahden kauppakeskuksen kautta metrolla Kamppiin ja sen läpi Forumiin ja ruttopuiston läpi Bulevardille,siellä parissa kaupassa kierrellen.
Maittavan ja piiiitkäksi venyneen lounaan jälkeen takaisin Forumin kautta Kamppiin kiertäen kaikki vähänkin kiinnostavalta näyttävät kaupat.
Arvatkaapa mitä olen alkanut harrastaa?Tänäänkin Ruoholahden outletissä kiersin varmaan 40 min.(kannattaa ehdottomasti käydä jos helsingissä käväisee!)Keräsin käsivarsille ainakin 10 vaatetta aivan innoissani.Lopuksi tein inventaarion : kallis,pieni,iso,ruma…ja loppujen lopuksi en ostanutkaan mitään,mutta jokin osa shoppailuhimostani tyydyttyi.Älyttömän kätevää!
Teki mieleni kuitenkin lapsille jotain pientä ja ihanaa -tuliaisia kaupungista kun oli niin mukava lumipyryinen päiväkin…
Monsoon(Accessorise)
BackStreet ja
Anttila

p.s on pitkään pitänyt jo sadatella kuvieni laatua…salamavaloa en suostu käyttämään ja huonot kamerat takaavat platkut ja epäskarpit kuvat silloinkin kun en sellaista tarkoita.Kunnon kamera onkin ensimmäinen hankinta kun aloitan taas kunnolla työt…kyllä ketuttaa joka kerta ja paljon!!!

se tykkää

se tykkää musiikista.
pieni poika tanssii ja huitoo käsillään musiikin tahdissa.
kun se herää päiväunilta se tahtoo heti stereoiden luo ja sitten laitetaan Ipanapa2 soimaan.
kyllä meitä molempia tanssittaa ja naurattaa…
niin hyvä levy se on.

haaste

1. avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2.valitse neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi
3.selitä kuva
4.haasta neljä bloggaajaa tekemään sama
Eka haaste ikinä tuli Inkivääriltä.Ajattelin kokeilla.Sitten tuli tenkkapoo, että tietokoneessa oleva kansio vai oikea valokuvakansio.valitsin oikean.neljäs kansio hyllyn vasemmasta reunasta laskettuna.
Kuva on häämatkaltamme Thaimaasta vuodelta -98 .
Tuossa veneessä lähdimme päivän mittaiselle snorklaus reissulle ja kävimme pienen saaren sisäisessä laguunissakin.Siellä apinat kiipeilivät kallion seinämää ja lepakot pyörivät yläilmoissa.Vesi oli n.30cm syvää ja kristallin turkoosia valkealla hiekkapohjalla.
Veneessä söimme aterian ananaksesta ja riisistä ja joimme kylmää vettä.
Koh Samui oli saaren nimi jolla asustimme .Olimme reissussa 5 viikkoa ,kävimme myös Koh Pagnan illa ja Koh Lantalla, johon ihastuimme sillä se ei silloin vielä ollut turistikohde.Reissu oli upea ja aasia -ötökkä puraisi niin,että seuraavan kerran lähdimme reissuun -99 .Silloin olimme reissussa 3 kuukautta, ympäri Aasiaa kierrellen. Sieltä tuli tuliaisena kauan odotettu esikoisemme.
Heitän haasteen eteenpäin:

lehdessä

pakko olla ekshibitionistinen…

Kun naamanikin jo olen näyttänyt …
Olen lehdessä.
On hyvin terapeuttista nähdä itsensä näin.
Toki minut meikattiin ja laitettiin ja kuvaaja oli hyvä,mutta kolmannen lapsen jälkeen mielikuvani itsestäni on ollut selkeästi vähintääkin aliarvioiva .
Vatsamakkara tuntuu vallanneen aivonikin ja minäkuva on ollut hieman hakusessa.
Imetän,kotona,ikäloppu,käytetty…tiedättehän.
Siksi yllätyin kun tuttu toimittaja pyysi mukaan tähän juttuun.
Ja yllätyin vielä enemmän kuvasta.
Ehkä kuulostaa oudolta,mutta katselemalla tuota kuvaa pystyn hahmottamaan itseäni uudelta kantilta.
Tiedän,että se on vain kuva -hei,olen alalla, mutta
sisäinen omakuva kun helposti jämähtää.
Olen jämähtänyt 27v.ikään,mutta fysiikkani on jossain ihan muualla, tavoittamattomissa.
Nyt näen.
Tuossa on 36 vuotias minä.Kolmen lapsen äiti.Aikuinen.Palaamassa työelämään ja elämä vielä edessä vaikka on sitä takanakin.
Kappas,oon ihan käyttis kamaa.

p.s otsikko tosin hieman nauratti… meitä on jutussa siis kolme.Yksi omaa loistavan värisilmän,toinen tyylitajun ja minä… olen kekseliäs…hmmm.