tiukkaa tekee

Poikanen ei päästä tosiaankaan helpolla…
Ei anna periksi.
Sitruunatekniikka tuntuu silti toimivan.
Minä yritän olla päättäväinen.Käytän siihen kaikki voimani.
Käyn alituista oikeudenkäyntiä itseni kanssa.
Suurimmaksi osaksi tuomio on murskaava.
Mutta pidän pintani, sillä päätös on nyt tehty ja perääntyminen on liian myöhäistä.
Eihän tämän näin pitänyt mennä.
Kolmannen lapsen kanssa pitäisi jo osata kaikki, vieroituksesta uhmaikään.
Mutta eihän se niin toimi.
Kaikki lapset kun ovat auttamattomasti erilaisia.

Tämä oli se lapsi, joka ei meinannut synnyttyään imeä ollenkaan.
Ja nyt…

Nyt on vaan sinniteltävä loppuun tämän kanssa.
Kreetan ihana saari odottaa meitä huomenna ja vielä pitää pakata loppuun.
Ehkä lämpö ja uudet tuulet tekevät ihmeitä.
Ehkä kun palaamme, ihmettelen näitä kirjoituksiani ja totean, kuinka nämä hetket menevät niin nopeasti ohi vaikka siinä hetkessä tilanne tuntuu päättymättömältä.

Hellurei.Lämpimät aallot odottavat!

lisää keltaista -vieroitus vol2.

Vieroitus -projekti on saanut jatkoa, eilen.
Olimme päässeet puolitoista -vuotiaan kanssa vaiheeseen, jossa oli vain aamu-imetys , sekä päivällä pari satunnaista, joiden oletin kesän touhuissa unohtuvan…
Vaan toisin kävi.Kolmen päivän sairastelu 40c kuumeella aiheutti aikamoisen takapakin.
Nyt kaksi viikkoakin kuumeen jälkeen poikanen pitää entistä lujemmin oikeuksistaan kiinni.
Jepjep.Puolitoista -vuotiaan kehitys,eroahdistus ym.tiedetään!
Yöllä 2-3 imetystä ja päivällä …. lukuisia -lähemmäs 10.Meni siis överiksi.
Tilanne:
Tunnen itseni liikkuvaksi tutiksi ja maitotuotantolaitokseksi.
Pari viikon pituista työkeikkaa edessä.
Ei enää tunnu luontevalta.
Päätös :totaalivieroitus.
Mahdollisesti aluksi aamu imetyksellä…?
Kehiin järeät aseet:
Sitruunaa nänniin ja nokkamuki esiin.
Paljon halailua,kutittelua ja lukemista.
Äidin tuntemukset:
Erittäin sekavat, mutta päättäväiset.
Lopputulos:
Vielä auki,mutta tuntuu toimivan.
Yöllä itkettiin kahteen otteeseen -lyhyesti.
Poikanen ei kuitenkaan anna periksi.Kokeilukertoja on useita ja huvittuneen hämillinen katse seuraa makuelämystä uudelleen ja uudelleen.
Maito kelpaa nokkamukista.
Jotkut kuulemma luovuttavat kerrasta.
Poikanen taitaa panna minut koville.

kädet

Nämä, Mumini kädet…
Pehmeät , silkkiset, lämpimät, taitavat, hellät, turvalliset…
Niin tutut.
Tällä vierailulla ensimmäistä kertaa, ei mumi ollut varma olimmeko me naapureita, ystäviä vai sukulaisia.
Hänen huoneensa seinät on lähestulkoon vuorattu kuvillamme ja aurinko paistaa vanhainkodin ikkunoista.
Kuitenkaan emme muusta koko vierailun aikana puhuneet kuin siitä, onko yö vai mitä kello on ja mitkä näiden kaikkien lasten nimet olivatkaan…
Minulla on ikävä Mumia.

aamuonni

On onnellista, kun voi päästää energiaa pursuavat poikaset hiekkalaatikolle leikkimään alastomina, vielä tyynyn kuvat poskissaan.
Minä otan aamukahvini mukaan, nautin aamu-ilmasta ja tunnelmasta kahvin kera paljain jaloin -en alastomana sentään.
Seuraan työmaan rakentamista ja kuuntelen pikkutarkkoja kertomuksia esteistä, tunneleista ja parkkipaikoista.
(Isin kiertueelta tuoma Bobcat on aamusta asti töissä ja yöllä pestynä pahvilaatikossaan tyynyn vieressä.)
Vartioin myös, ettei pikkuveli pilaa aivan kaikkea, ettei ’ hermo katkea ihan kokonaan’ .

poikkeavaa

Poikkeavaa käytöstä esiintyy aina matkalle lähdettäessä.
Pidän siitä, että vaatteet on valmiiksi mietitty ajoissa, jotta kaiken ehtii pestä ja pinota, etteivät ne taas katoa pyykkikierteeseen.
Kun vaatteet on ajoissa kerätty valmiiksi, ehtii niitä myös vielä miettiä, vaihtaa, lisätä ja etenkin karsia.
Minulla on huono tapa ottaa mukaan liikaa vaatetta.
No, jos tuleekin hamefiilis kun on vaan mekkoja mukana…
Nyt kun lapsia on kolme täytyy opetella karsimaan ja suunnittelemaan asut paremmin.
Haaste on pitää lasten näpit erossa valmiiksi pinotuista vaatteista, ennen lähtöä Välimeren saarelle – vasta ensi viikon torstaina.
Yleensä kun en kauheasti pinoa vaatteita.
Lähinnä kasaan.Jokaiselle omiin kasoihin ja sitten tyrkkään kaappiin.
Vaatehuoltotekniikkani on suhteellisen sattumanvarainen -lähinnä kaaoksen omainen.
Mieluiten en edes silitä.Vasta aivan pakon edessä.