ruokaa ja sen laittoa

Meillä juhlistetaan arkisia päiviä hyvällä ruo’alla .
Se on sellainen asia, josta kaikille tulee aina hyvä mieli, kun istutaan yhdessä pöytään syömään kaikessa rauhassa ihan tavallisena päivänä (totuushan on, että lapset eivät aina edes suostu maistamaan kaikkea ja pöydässä rauhassa istumista täytyy painottaa voimakkaasti) .

Keittiössä häärääminen on kaikista kivaa .
Isommat lapset tekisivät mielellään jo itsekseen ja pikkuisin on juuri tajunnut kokkaamisen hauskuuden ja tärkeyden ja haluaa osallistua kaikkiin vaiheisiin täyspainoisesti…

Yllä valmistuu risotto kahden hengen lounaalle ja illaksi lasagne.Huomatkaa keskittynyt , tärkeä ilme!
Minulle ruoan laitto on enimmäkseen vain arkista.
Ja toki meillä syödään pinaattilettuja ja kalapuikkojakin.Pastaa jos jonkinmoista.
Mutta mies on ekspertti keksimään uusia aluevaltauksia.
Hän nauttii yksin ruokakaupassa käymisestä ja repii Hesarista reseptejä talteen.
Eilen saimme nauttia ihanista sinisimpukoista vehnäoluessa keitettyinä ja teimme ensimmäistä kertaa itse maalaisranskalaisia.

Suosittelen.Helppoa ja halpaa!Ja järjettömän hyvää.

La meilleur facon de celebree des journees toutes normals, c’est de faire des plats delicieux.

On aime tous bricoler dans la quisine.Surtout Le Petit a compris l’importance de faire la quisine.
La decu on prepare du risotto pour dejuner et de la lasagne pour diner.
Moi je fais surtout des plats un peu plus ordinaire.
Mon mari adore aller au supermarche tout seul et c’est lui qui collectionne des recettes des journaux.
Hier on a fais des Moules a la bierre Belge avec des frittes fait a la maison.
Je recommandes!!!

myrskynpoikanen

Luja ja äkillinen syysmyrsky yllätti iltapäivällä.
Oli pakko juosta äkkiä sisälle taloon.
Poikanen painautui pelästyneenä syliini ja ihmetteli sitten myrskyä ikkunan takaa.
Nyt taas paistaa suloinen syksyinen iltapäivä-aurinko.

tanssityttö ja sen äiti

Ballerina shop on muuttunut.Se ei enää tuoksu samalta kuin silloin kun olin pieni, eikä balettitossuja ole enää lattiasta kattoon , kuten piskuisessa Fredrikinkadun putiikissa oli.Mutta samalla tavalla kuin ennen, ei tossuja saanut sovittaa itse ja saman malliset ja kokoiset tossut olivat kaikki erilaisia.Samalla tavalla sitä päiviteltiin siinä sovittaessa kuin 25 vuotta sitten. Samalla tavalla myös minun äitini ja myöhemmin minä itse, ompelin tytön tossuihin kuminauhat kiinni -taittamalla kantapään, jotta löytyy se oikea kohta.

Tanssi-asu tossuineen onkin sitten pysynyt päällä perjantaista asti ulkona ja sisällä.
Ja pari tanssiesitystäkin on nähty.
On todella häkellyttävää huomata omassa tytössään sama ruumiinrakenne ja liikeradat, kuin mitä itsellään.
Puhumattakaan siitä, että harrastukset näyttävät kallistuvan samaan suuntaan.
Ei ole tainnut omena kauaksi puusta pudota…

Ensi -ilta

Eräänlainen ensi-ilta oli minullakin, kun ensimmäinen Ratula -kädentaito ohjelma tuli eilen telkkarista.
Muistan ne ensimmäiset kerrat kun tällaisesta haaveiltiin .Pari -kolme vuotta sitten.
Anulla oli idea, joka tuntui utopistiselta, mutta siitä oli kiva lapsellisesti haaveilla ja leikisti suunnitella.
Sitten eräänä päivänä Anu tulla täräytti ja kertoi haaveen olevan toteutumassa.
Sillä on kyllä ihme kyky sellaiseen…keksiä ideoita ja saada kaikki innostumaan ja haaveet toteutumaan.
Kuvaukset lähestyivät vauhdilla.
Minut pestattiin ammattini mukaisesti meikkaamaan ja kampaamaan.
Mutta oli päivän selvää, etteivät tehtäväni rajautuisi siihen.
Kokkasin, ompelin, silitin .Tiskasin, hioin, ja kannustin.
Ohjelma tuntuu ihmeen henkilökohtaiselta.
Ja eilinen jännitti …

10 asiaa

Otin Tirpanalta haasteen vastaan…

1.Voin syödä levyllisen suklaata illassa.

2.Haluaisin olla luomumpi kuin mitä loppujenlopuksi olen.
3.Minusta piti tulla tanssija ja elätinkin sillä itseäni, kunnes fysiiikkani ei enää kestänytkään = jonkin asteinen trauma.

4.Lempiruokaani on kaikki Aasialainen.
5.Jos johonkin uskontoon pitäisi kallistua, olisi se Buddhismi.

6.Ainoa ja tarkoin vaalimani pahe on kahvin juonti.Espresson.
7.Häpeän etten osaa piirtää ja maalata paremmin.

8.Rakastan kuvaamista.

9.Haluaisin uskaltaa suuttua tyhmille ihmisille useammin.

10.Olen parantumaton optimisti, jonka tiedän välillä ärsyttävän ihmisiä.
En heitä haastetta eteenpäin… se tehköön, joka inspiroituu.

kahdenkesken

Päivisin, kun muut ovat omissa menoissaan, minä ja poikanen ollaan ihan kahden kesken.
Arvokkaita hetkiä.
Juuri niitä, mitä sitten myöhemmin kaipaa ja miettii, että olinko tarpeeksi läsnä ja osasinko nauttia tarpeeksi.
Osaanhan minä.Täydestä sydämestä.Hyvässä ja pahassa.
Toki minun pitää tehdä kotipäivinäkin töitä : laskutusta, kirjanpitoa,yhteyksiä,aikatauluja,käsitöitä ,viemistä ja tuomista, siivoamista ja ruokaa, mutta aina jostain välistä löytyy aikaa palikkatornille ja lukemiselle.
Ruoka tehdään yhdessä ja poikanen on hyvä viemään revittyjä laskuja rokikseen.
Mutta läheisyys…siitä minäkään en saa tarpeekseni.
Päätimmekin pitää poikasen kotona vielä ensi syksyyn, tammikuussa alkavan perhepäivähoidon sijaan.
Kyllä me selvitään.Niinkuin tähänkin asti.