Kuinka…

selviän neljästä seuraavasta päivästä mahdollisimman letkeästi?

Muusikko -mies pitkästä aikaa poissa.
Kummasti olen tottunut läsnä olevaan mieheen.
Ikinä hän ei ole ollut yhtä paljon kotona kuin tänä syksynä, eikä neljän päivän poissaolo ole ikinä tuntunut missään, mutta nyt vähän tuntuu.

Ensimmäinen päivä.

Teen asiat mahdollisimman helpoiksi.
Kolmas -luokkalaiseni opettajan kanssa käytyä puhelinkeskustelua lukuunottamatta päätän heittää säännöt roskikseen.
Söimme pakastepizzaa tuntia ennen normaalia päivällis -aikaa.
Menimme saunaan vielä, kun kaikki olivat pirteitä, jonka jälkeen katsoimme elokuvan ja söimme shipsejä.
Kuulemma sen kunniaksi, että huomenna saa avata joulukalenterin ekan luukun. Hyväksyn tekosyyn.
Sain lapset nukahtamaan lähes etuaikaan.


adventti

Tänä adventti -aamuna aamiaispöydässäni istui lempi -ihmisiäni.
On lämmin ja pehmeä olo.
Sellainen, että ei haluaisi olla missään muualla.
Lapset saivat minuun puhtia ja laitoimme kotia hieman jouluisammaksi.
Adventti viikonloppuna laitetaan ainakin joulutähti ikkunaan ja joulutonttu roikkumaan keittiön ovenpieleen keinussaan.
Miten on mahdollista, että joulun tunne hiipii esiin yhdessä yössä?

Hyvää ja rauhallista Joulun odotusta teille kaikille.

juustopiirakka

Olen muistikirja -ihminen.
Minulla on aina sellainen johon merkkaan kaiken synttärikutsu -listasta uusimpaan koru -ideaan
ja maalämpöpumppu tarjouksiin.
En ole sitten nuoruuden kirjoittanut päiväkirjaa, mutta nämä muistikirjat ovat minun päiväkirjojani.
Yleensä valitsen jonkun ihanan värisen ja hyväntuulisen muistikirjan.Sivujen pitää olla ehdottomasti blancot, siis ilman ruutua ja viivaa ja koko on noin A5.
Vanhan muistikirjan täyttyminen on aina haikeaa, mutta toisaalta uuden aloittaminen on jännittävää.
Mitähän kaikkea siihen tulee merkattua?
Ostin viikko sitten uuden.
Se on kokonaan musta.
Halusin uuden nopeasti, eikä hyviä muun värisiä ollut.
Tiedän kyllä ainakin yhden ihmisen, joka nimenomaan haluaa aina mustan muistikirjan.
Minä en.
Mutta nyt minulla onkin mustan rinnalla ihastuttava Anu Harkin Unelmien leikekirja…
Se onkin jotain aivan muuta kuin muut.Kuvia, reseptejä, blanco sivuja, ruutusivuja, …
Ajattelinkin laittaa siihen muistiin kaikki kokeilemani reseptit ja mitä haluaisin joskus saada ommeltua tai neulottua tai vaikka talven aikana silmäänpistäneitä perennalajikkeita lehdistä.
Ehkä jopa kerätä listaa isoista ja pörröisitä koiraroduista.
Siis tämä leikekirja ei menekkään täytyttyään kaapin pohjalle arkistoon, vaan se jää keittokirjojeni lomaan .
Siitä voi sitten tarvittaessa etsiä reseptin tai ottaa sen keväällä mukaan puutarhakauppaan .
Niin kauniskin se on…
Ja juustopiirakka.Se oli juustoisen hyvää.

jotain…

jota minä en koskaan saa.
Sisaruus.
Tänä iltana, kun iltasadun jälkeen tyttöni ryömi poikani sänkyyn peiton alle lukemaan veljelleen lisää satuja,
pysähdyin.
Lajittelin pyykkejä ja kuuntelin.Tunnustelin.Nautin.
Liikutuin mutten itkenyt, vaikka jotenkin teki mieli.
Tunsin onnea siitä, että lapseni saavat kokea tuollaista.Sisaruutta.
Sillä sitähän se on kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Aamupala pöydässä minua odotti tämä valokuvajämälaatikko.
Eilis- iltana olin esitellyt nuoruuden tanssikuviani yhdelle isolle tanssitytölle,
sekä iltapalapöydässä yhdelle pienemmällekin tanssitytölle.
Päätin kerätä kaikki vanhat työ -polaroidini yhteen kasaan je tehdä niistä jotakin johonkin.
Ja erään ylioppilastytönkin kiitos kortti löytyi…
Eihän siitä nyt niin kovin kauaa ole… 19 vuotta.
Muistan jopa miltä hiukseni tuoksuivat sinä päivänä.

http://blogit.meidantalo.fi/aurinkojakuu/aamupala-poydassa-minua-odotti-tama/

elukoita

Meillekin on alkanut kertyä elukoita…
Eräs muuton alta adoptoitu ripsulisko -vanhus ja
kuukausi sitten tyttöni huoneeseen majoittuneet kesyhiiret.
Aika helppoja hoitaa ja mukavia seurailla kaikki.
Tyttöni ottaa yllättävän hyvin vastuuta hiiristään .
Kauan hän niitä sai odottaakkin ja hoitovastuusopimus on laminoituna magneetilla kiinni jääkaapin ovessa.
Hän kesyttää niitä ja paria unohdusta lukuunottamatta vaihtaa veden ja lisää ruokaa joka aamu.
Ennenkuin päätyi hiiriin oli listalla rotta, kilpikonna, gerbiili, kalat, kani ja fretti.
Lisko on poikani ja sopii loistavasti ensimmäiseksi lemmikiksi, koska sille riittää harvempikin syöttäminen.
Liikuttavan hellästi poikani liskostaan huolehtii ja toteaa hieman melankoliaa äänessään, että ”taas Leo nukkuu…”
Vilkkaana kuusivuotiaana voisi tilanne olla helposti aivan toinen.
Itse haaveilen varovasti koirasta.
Tiedostan työn määrän, mutta silti…
Ehkä sitten, kun vauvakuume alkaa taas kipeästi vaivata.
Meille kun ei mikään chi -hauhau taijokusentyyppinen sovi.
Sen pitäisi olla ISO ja karvainen ja lempeä …