Hetkiä

Nämä ovat niitä parhaita hetkiä.
Uusi kynttilä… keskustan Stockalta. 
Ulkona pimeän kosteaa ja tuulee.
Kukaan ei saa katsettaan liekeistä.
Syksyn parasta antia villapaitojen ja hyvän ruoan lisäksi on ehdottomasti se, 
että jo päivällis-aikaan voi sytyttää kynttilät ja ”laittaa tunnelmaa”, niinkuin lapset sanovat.
Nyt puuttuu vain mies ja isi, joka nielee kilometrejä jossain Itä-Suomessa.
” Kieltulundilla” -kuten pienin sen ilmaisee.

torstain pullat

Jokin vetää nyt perusasioiden äärelle.
Eihän mikään voita pullan tuoksua.
Tuli niin hyvä äiti -olo, kun tuoreet pullat tuli juuri uunista pienen koululaisen tullessa kotiin kirpeästä syysilmasta.
Että plussaa mulle!

Pimeys alkaa vaikuttaa olemukseen ja oloon.
Tekee mieli nukkua kokoajan.
Leipominen ja kaikenmaailman touhuaminen pitää vireessä.
Sitten kun istahtaa ystävän kanssa teekupin äärelle, ei päässä liikukaan enää mitään.
Ei saa sanaa suustaan.
Kaikista tärkeintä kuitenkin, että ystävä on siinä. Eihän siinä sitten muuta tarvita.

maanantain kaurakeksit

”äiti, tehdäänkö niitä keksejä mitä sä aina teet?”
Jos totta puhutaan, en muista koska olisin näitä viimeksi tehnyt,
mutta nyt oli oikea hetki.
Jos vaikka orastava pöpö saataisiin taltutettua suklaisilla kaurakekseillä?
Ja jos ei muuta,
niin leipominen on kyllä parasta terapiaa.
Minun ja seitsemänvuotiaani oma juttu.

perusjuttu, mutta tässä muistutukseksi :

2dl kaurahiutaleita
50g voita
1dl sokeria
1 muna
1rkl jauhoja
1tl leivinjauhetta

jotain suklaata, mieluiten tummaa leivontasuklaata murskana.

Kaikki voin sekaan. Hiutaleet viimeiseksi.

Uuni 200c, 6min.

matot suoriksi?

Pehmeä viikonloppu,
vaikka on kaikenlaista ohjelmaa, on tunnelma pehmeä.
Olen hieman suoristellut mattoja, imuroinut yläkerrankin.
Pienet varpaat seuraavat perässä ja ryttäävät matot samantien.
Pienet sormet purkavat juuri järjestämäni nurkat ja siirtyvät hommissaan eteenpäin sitämukaan kuin minäkin ja hän lauleskelee kaikenlaisia lauluja.
Esimerkiksi ”leipuri hiiva” ja ” heinäheinä sirkka soittaa viuluaan”, viulunsoitto kohta on nimittäin ihan lemppari.
Kun hommat on tehty on mukava olla ihan lähekkäin -vaihteeksi.

iltapalaa

Päivä on pulkassa.
Touhut, kiukuttelut ja naurut.
Lasagnet ja letut.
Henkevät keskustelut tyttären kanssa.
Auto on toimimaton ja olen kävellyt paljon. Paikasta toiseen ja toisesta tänne.
Kovasti olen miettinyt sitä, että tarvitsemmeko autoa?
Mutta harmikseni totean, että tarvitsemme.
Posket ulkoilusta kuumottaen syön lämpimiä voileipiä ja nautin aivan ikiomasta illasta.
Miehen kiertueet alkoivat.
Näitä iltoja on luvassa vielä monen monituista.

hupsista vaan!

Ekaluokkalainen on aloittanut koulun kyllä semmoisella tarmolla ja tohinalla, että etukäteen hieman skeptinen äiti on aivan kummissaan.
Itsenäistyminen meinaa välillä nousta hattuun ja seitsemän vuotias luulee voivansa mennä ja tulla miten lystää.
”Sääntökirjaa” onkin sitten keräilty koko syksyn ajan ja olen hokenut, hokenut ja hokenut …

Mutta huomaan kuitenkin, että hupsista vaan! Keskimmäinen on koulussa ja pienin päiväkodissa ja tuntuu, kuin niin olisi ollut aina.