ihan sikinsokin

Käyn läpi niitä isäni reseptejä, kirjoitan ja kirjoitan ja kaivan valokuvia.
Minulla on paperivalokuvia kansioissa hyllyssä, kansioissa autotallissa ja vintillä ja pahvilaatikoissa aivan sikinsokin ja siellätäällä. Siinä onkin etsimistä, kun pitäisi löytää juuri SE kuva vuodelta -79.
No löytyihän niitä.
Ystäväni huomasi, että kirjoittaessani ranskasta ja lapsuudestani siellä, teen kirjoitusvirheitä ranskalaisittain. Kirjoitan siis suomea toisin sanajärjestyksin ja yhdyssanat ja isot kirjaimet menee ihan jonkun muun kaavan mukaan.
Tuntuu, että kaikki kielioppi on nyt ihan hakusessa. Voi kauhea!

Grand-Pére ja minä

keksiterapiaa

Olin jo töissä ajatellut, että tänään varmaankin tarvitaan suklaakeksien leivontaa.
Saavuttuani kotiin poikani heti ensimmäiseksi pyysi, että leipoisin jotain hyvää…
Tytölleni ei suklaa keksit kelvanneet, joten hänpä ryhtyi tuumasta toimeen ja teki itselleen vohveleita.
Siinä me sitten kahdestaan touhusimme.
Tyttöni tosin totesi, että vähän hankalaa, kun kaksi leipoo yhtä aikaa eri asioita…
Kekseistä tuli ihania ja vohveleista kuulemma vähän oudon makuisia.

Keksejä mutustellessa oli hyvä jutella siitä, miten poikani oli saanut opettajaltaan aivan mahtavanmoiset kehut. Sähköpostiini oli nimittäin ilmestynyt opettajalta viesti, jossa hän totesi poikani olevan aivan erityisen lahjakas liikunnassa ja oli kuulemma kertakaikkiaan loistanut ekaluokkalaisten sähly turnauksessa.
Tuntui aika hyvältä tuollainen -äidistäkin, varsinkin kun itse olin aina se viimeinen, joka valittiin joukkueeseen kuin joukkueeseen.

Luonnonkaunis

Olo on rento. Kasvot ja decolletee tuntuvat virkistyneiltä ja tuoksun noin kolmelta eri luomuparfyymiltä, sekä muutamalta öljyltäkin.
Kätenikin saivat hyvin ansaitusti huomiota käsihieronnassa. Ne ovat nyt rennot ja pehmoiset.
Lompakkokin on aivan rento, kun se on ihan tyhjä, tosin jos olisin ollut nettiostoksilla tai luomutuotteita myyvässä putiikissa ostoksilla lompakkoni olisi vielä tyhjempi.
Finlandiatalossa on tänä viikonloppuna Pro Luonnonkosmetiikka -messut.
Suosittelen.
Sain sieltä mukaani kaikkea ihanaa ja hyvän mielenkin.
Oli mukavaa maata kasvohieronnassa, kun ystävä makasi vieressä kuumakivikäsittelyssä.

Iholleni ostin kookosöljyä, jota meillä on toinen purkki jääkaapissa ruoanlaittoa varten.
Tämä on vain minun iholleni!
Vähän superfoodia snackiksi tai aamupalajogurtin sekaan -ajattelin.
Be Save! Shampoota ja suihkugeeliä, koska edelliset alkavat olla loppu.
Vihreän Kosmetiikan savi-yrtti kasvosaippuaa, olen saippuanaisia.
Benecos ripsiväriä, huulikiiltoa ja luomiväriä kokeiltavaksi.
Niin ja sitten vielä Acorellen sokerointivahaa kulmiin ja ylähuuleen.

Pitäisikö alkaa käyttää värikkäämpää huulikiiltoa? Kun se on niin trendikästäkin…

brioche

Olen saanut isäni reseptejä valtavat määrät. Ihan hänen omiaan. Elämän varrelta ja ravintolan ajoilta.
Alan pikkuhiljaa käymään niitä läpi.
Nautin ajatuksesta, että tätä kautta siirrän makuperintöä lapsilleni.
Tosin sitähän kokoajan olen tehnytkin, mutta tämä isäni reseptien läpikäyminen on jotenkin konkreettisempaa.
Isäni suosituksesta kokeilin ensimmäisenä  Brioche sucree.
Taisi olla yksi helpoimmistakin…
Herkullista.

tiistai, eikun keskiviikko

Tänä aamuna luulin, että on tiistai.
Sellaista sattuu välillä.
Onneksi ei ollut töitä, joihin olisi pitänyt ehtiä tiettyyn aikaan, mutta eka luokkalainen myöhästyi tunnilla.
Mies riutuu vatsataudissa ja kaikki suunnitelmat muuttuu tältä päivältä.
Täytyy kai valmistautua siihen, että kohta me muutkin olemme sairaina.

Poikanen sai laittaa ensimmäistä kertaa ulkohousut ja takin, haalareiden sijaan. Aika varma kevään merkki.
Aurinko lämmittää mukavasti keittiön ikkunasta ja aiheuttaa minulle siivous kohtauksen.

sunnuntaina

Sovin perheen kanssa, että tänään saisin nukkua aamulla pidempään.
Minä aina herään aamulla.
Jotenkin herään jokatapauksessa niihin lasten ääniin ja kolinoihin, enkä sitten saa unta.
Nyt mies heräsi.
Hyvä yritys.
Poikanen livahti herättämään minut jo puoli 8. Yritin saada uudestaan unta, mutten saanut.
Tuli herättämään toisenkin kerran ja kolmannen. Annoin periksi.
Piru.
Eilen tekemäni sitruunapiirakka odottaa pöydällä tämänpäiväistä päivänsankaria, jonka synttäreille lähdetään iltapäivällä.
8-vuotias toivoi lahjaksi tekemääni Sitruuna-marenkipiirakkaa… herttaista.

Juon aamukahviani, harmittelen lumisadetta, haaveilen Landseer -koirasta.
Kirjoitan eräälle kasvattajellekin…pentuja vappuna… uskallettaisko ottaa niin iso askel, että otettaisiin kuudes perheenjäsen tänä kesänä?
Tekisi niin kauheasti mieli.