Projekti valmis!

Ah, ihanuutta. Minulla on vaalenapunainen kuisti!
Naureskelin itsekeseni maalatessani, että ”jaa, että oikein vaaleanpunaista…” Hieman tuollainen viileä sävy vielä on jotenkin niin kaukana omista värimieltymyksistäni, mutta vaaleanpunaisen halusin ja tuo kylmyys sävyyn oli pakko valita, jotta keveys säilyisi ja näyttäisi talvellakin raikkaalta. Noni, nyt sitten katsotaan kauanko järjestys säilyy.
Ei kauaa -veikkaan. Tosin lapsetkin ovat vuoronperään käyneet ihastelemassa ja kehumassa lopputulosta, joten ehkä hekin nyt arvostavat kuistin järjestystä hieman paremmin.

Projekti

Maalaan. Kuisti saa kesäksi uuden ilmeen. Olen haaveillut tästä siitä lähtien kun muutimme tänne kuusi vuotta sitten. Kuisti on aina sotkuinen, pimeä ja täynnä kenkiä ja takkeja ja kaikkea muutakin eväsrasioista vesipyssyihin ja jakapalloihin. Tuskinpa seinien uusi väri poistaa tavaran määrää, mutta ehkä innostaa pitämään kuistin paremmassa järjestyksessä. Toki kuisti saa uuden kenkähyllyn, lampun ja matonkin. Aloitin homman perjantaina. Tänään sain ystäväni avustuksella pohjamaalit pintaan ja kävin ostamassa ihanan vaaleanpunaisen maalin. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa mikäli käsilihakset sallivat. Oli nimittäin sen verran kovaa hommaa…

Illalla

Jalkkispoika pääsi peleihin. Ei murtumaa. Hyvä. Kummityttöni täytti 18. Maaginen ikä… Ihanat juhlat.
Onneksi lapset simahtivat helposti. Kesä tuoksuu pihalla, vaikka onkin ollut viileää ja tuulista. Kaikki värit näyttävät herkiltä iltahämärässä ja huomaan lempikukkieni Idän jättiunikkojen nuppujen olevan pullollaan. Harmi, että niin kaunis kukka kestää vain muutaman päivän ja vielä vähemmän jos sataa ja tuulee.

Torstai

Torstai touhua täynnä. Aamulla mietin, että mahdankohan saada tehtyä kaiken mitä meinasin. Lista ei ollut pitkä, mutta työläs kylläkin. Nimppari sankarille marengit. Kauan suunniteltu kuistin uudistus aluilleen, kirjoittamista, kuvaamista ja kirjanpitoakin. Marengeista tuli suussa sulavia, kuisti on hyvällä alulla ja kirjanpitäjä sai tarvitsemansa. Nimpparikahveihin mennessä olin tosin jo aika rätti. Huomenna pitkä työpäivä ja jännitetään futispojan röntgen tuloksia. Jos sormi on murtunut ei taida viikonlopun turnauksesta tulla mitään.

Parsaa!

 Parsa on ihanaa! Ystäviä tuli lounaalle. Pari pientä ja yksi iso. Poikasen lempiherkkua risottoa tein tietysti, mutta sieluni vaatii vihreää ja tuoretta. Söin erään ystävän luona parsaa viime viikolla ja rohkaistuin itsekin kokeilemaan. Miksi ihmeessä olen luullut parsan valmistuksen olevan jotenkin mutkikasta? Ensinnäkin luulin, että pitää olla sellainen erikoiskattila ja sitten, että pitää osata valmistaa majoneesia tai bearnaise-kastiketta, joita en laiskuuttani ole opetellut vieläkään tekemään. Ehei! Kasari käy keittämiseen (5-7min.) ja mausteeksi riittää voi ja parmesan -juusto. Ruokaa parhaimmillaan!

Kevättä rinnassa.

Lapsista on ihmeellistä kun iltaisin on niin valoisaa… Isommat jo muistavat edelliset kesät, mutta poikanen ei ymmärrä miksi mennään nukkumaan, vaikkei ole yö ja miksi väsyttää jo vaikka on ihan kirkasta.
Illat ovatkin sitten sellaista ylös ja alas ravaamista portaissa…
Kun väsyttää, muttei nukuta. Pelottaa, vaikka ei ole pimeää ja ei vaan malta nukahtaa.
Toisaalta kevät ja sen haasteet väsyttävät. Isommatkin menevät innolla peittojen alle. Mutta tämä poikanen… hän valvoo, laulelee, leikkii ja juttelee. Aina on vielä yksi asia ja sitten taas peitellään. Huoh.