Huomenna.

Huomenna on se päivä, kun avataan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Ihan kauhean jännää -lapsista. Minä puolestani jännitän, että muistanko laittaa illalla yllätykset kalentereihin. Joskus on nimittäin käynyt niin, että ”oho, tonttu on myöhässä, eikä ole ehtinyt vielä meille…!” Tai sitten olen herännyt keskellä yötä tajuten, että unohdin täyttää seuraavan päivän kalenteritaskut. Ei se niin vakavaa ole ja useinmiten vanhin lapsista on hiljaa hymyillyt minulle ymmärtäväisesti.
Tänään vein Eilen Tänään Huomenna -blogin innoittamana kaksi pakettia Valveen. Hyvä, että joku muistuttaa siitä, että kaikille ei joulupukki tule kylään jouluaattona.

Lupa odottaa

Ulkona myrskyää ja talvi tekee tuloaan.
Lapsiperheen arki tuo mukanaan kaikenlaista, kuten jalkapallojoukkueen jako kisa -ryhmään ja harrasteryhmään. Kun kaikki muut kaverit pääsevät kisa -ryhmään, ei elämä aina näytä niin ruusuiselta. Huominen kitarisaleikkaus jännittää jalkkis -poikaa ja vanhempia. Nyt toivotaan, että toipilas-aika sujuu hyvin.
Iltaisin pienet varpaat kaivautuvat lämpimien filttien alle ja pehmeiden tyynyjen väliin. Mausteilta tuoksuva ruoka ja ensimmäiset joulukoristeet antavat luvan aloittaa Joulun odotuksen. Kohta avataan joulukalenterin ensimmäiset luukut.

Jatkuu…

…neulomiskuume siis. Miten se onkaan niin ihana tunne… ideoita tursuaa, eikä kädet pysy perässä. Ehkä juuri tämä vaihe on paras. Vaihe, jossa kassissa odottaa ihanat langat ja mahdollisuuksia miljoona. Ensin muutamat tilauksessa olevat mustat lapaset, kämmekkäät ja pipot.
Arkikin on niin täynnä. Eilen illalla väsymys särki varpaissa saakka. Toki se saattaa olla esiin pyrkivä flunssakin. Me ei olla nimittäin sairastettu vielä.
Poikanen antoi vihdoin lyhentää hiuksiaan, kai ne alkoivat jo vähän häiritsemäänkin. Tukkaa on vaan niin paljon, että äidin taidot ei taida enää riittää…

Neulomiskuume.

Pääsin eilen työn puolesta Tampereen kädentaitomessuille. Ah, sitä käsityö-ihmisen paratiisia. Vihdoin messut, joissa on tarjolla materiaaleja ja työkaluja pilvin pimein. Toki käsityö-ihmisten tekemiä ihanuuksiakin on ihana katsella ja ostaa jotain joululahjoiksikin, mutta itse odotan messuilta nimenomaan ammattimaista lähestymistä ja nämä messut olivat sellaiset! Mukaan tarttui hirveä kasa lankaa, palmikkopuikkoja ja hauskoja Japanilaisia paperiteippejä askarteluun. Jippii!

Isillä on punainen pipo.

Ja se on aivan totta.
Poikanen piirsi hienoimman piirrustuksen, minkä olen häneltä tähän saakka nähnyt… on tainnut oikein panostaa. Rakkauttakin on jaettu sanoin ja rutistuksin oikein roppakaupalla. Ihanaa isänpäivää kaikille isille myös puolikkaille. Ja niinkuin tyttäreni kirjoitti: ”Isi ei olisi onnellinen ilman minua.”

vähän hassu…

Olen kyllä vähän hassu… nautin leipomisesta ja näpertelystä. Juuri tuossa eräänä päivänä pohdin ääneen, että ehkäpä minun olisikin pitänyt ryhtyä kondiittoriksi. Noh, kauhean taitava en ole ja tekniikka on aivan tuulesta temmattua, mutta näistä tuli mielestäni tosi hauskoja ja niin yksinkertaista. Valmistelen tyttären synttäreitä. Marenkihaamut ovat yllättävän ilmeikkäitä. Katsokaa vaikka!