Ja valmista tuli!

Tyttären huone saatiin valmiiksi. Nyt se näyttää ihan teinitytön huoneelta. Tyttären aivan itse suunnittelema. Minä sain pitää mölyt mahassani. Lisää remontista täällä. Haikeaa ja toisaalta hepottavaa tällainen muodonmuutos. Toukasta perhoseksi… niin ne lapset sitten kasvaa, mutta me ei vanheta, eihän? Kummallisen ristiriitaisia nämä äiti-ihmisen tuntemukset ja tätähän sitten jatkuu koko loppu elämän.
Poikasen synttäriputki saatiin myös päätökseen ja liian pieneksi käynyt musta puku oli poikasen oma valinta juhla-asuksi. James Bond -asu kuulemma. Jaa-a. Päivänsankari olikin sitten erittäin tyylikäs ja herrasmies -isäntä omissa juhlissaan. Viis lyhyistä lahkeista!

Poikanen…

Wäinö -poikanen täyttää neljä. Se neljä on sellainen maaginen luku…
Melkein neljä -vuotiaan elämään on kuulunut lähi-aikoina paljon tahtoa ja aivan valtavasti rakkautta. Wäinön hellyys on ylitsepursuavaa. Hän käpertyy syliini ihan pieneksi, ihan kuin haluaisi varmistaa vielä mahtuvansa -pitkään. Otan kaiken irti loputtomista haleista ja pusuista ja silityksistä… ihana poikanen.

Aamupalapöytä on jo katettu. Minusta on ihanaa valmistella synttäri-aamupöytää. Päivänsankari sai itse toivoa… croissantteja ja suklaakeksejä. Saamansa pitää! Aamulla pikku päivänsankaria odottaa ihana kynttilä-aamiainen koko perheen kanssa ja lahjat… niin, ne lahjatkin tietysti.
Niin, ja ohjeen merirosvokorttiin saa täältä.

Remppahommia

Tytär sai joululahjaksi huoneremontin. Me ollaan hyvä tiimi. Minä osaan toteuttaa ja autan ideoinnissa. Tytär sanoo ensimmäisen ja viimeisen sanan ja saa minut tekemään. Minä kun helposti vain jäisin suunnittelemaan ja miettimään. Tänään maalattiin. Tapetointiin täytyy kerätä voimia vielä ainakin päivä. Tai oikeastaan niin kauan, että joulukuusi on saatu alakerrasta ulos. Sen paikalle tulee kirjaston nojatuoli, jonka paikalle tulee tyttären pöytä  minulle työpöydäksi. Kohta on koko talo uusimisen valloissa. Lumipalloefekti!

Haikea mieli.

Lasten loma jatkuu, mutta aikuisten arki on alkanut. Tuntuu, että pitäisi ja pitäisi. Virittäydyn nihkeästi arkeen, vaikka kuitenkin nautin kaupungissa palaveeraamisesta ja ihmisvilinässä liikkumisesta. 
Poikasella on jokin itsenäistymisvaihe meneillään. Hän täyttää juuri neljä ja on kovin isoa poikaa, mutta aivan valtavan kiinni minussa. Syliiin pitäisi päästä joka hetki halimaan ja pusimaan. Käsi hakeutuu paidan alle tuontuostakin. Välillä rakastetaan valtavasti ja sitten taas ei ollenkaan. Jotenkin liikuttavaa, haikeaa, ihanaa ja välillä myös kamalaa.