Viimeisiä viedään

Viimeiset arki-illat ennen lasten kesälomaa, tuntuvat jo ihan lomalta. Illat venyvät helposti pikkasen liian myöhään, mutta väliäkö sillä. Grilliruoka maistuu ja kaikki kaverit ovat tervetulleita syömään. Lapsia ei malta kutsua sisään ulkoleikeistä iltatouhuihin. Leikkikööt!

Ihanaa!

Vuoden kaunein päivä tähän saakka. Kesä on tullut. Aamulla aurinkoinen piha tuoksuu sateen jälkeen huumaavalta, linnut laulavat sielunsa kyllyydestä ja minulla on hyvä mieli. Sitruunamarenki torttu odottaa nimipäiväsankaria puutarhasta kerättyjen kukkien kera.

Ylitsepursuavaa seesteisyyttä rikottiin hieman käymällä Maailma Kylässä -festareilla. Vaikka mukavaa sielläkin, niin kyllä tällaisella helteellä oma piha on paras piha.

Perus.

Perus, on tunne tällähetkellä. Vaikka ennen lasten kesälomia on poikkeus-aikatauluja enemmän kuin laki sallii, kaikki harrasteet juhlivat kauden päättäjäisiään samaan aikaan ja kausiluontoinen työni tavoittaa juuri kiireisimmän aikansa, puhumattakaan muusikkomiehen töistä, tuntuu arki rullaavan hyvin. Se on hyvä tunne se.
Yksi seitsemän vuotta muhinut haave on toteutumassa, eikä vähiten koiranpennun ansiosta. Portti meidän pihaan on vihdoin suunniteltuna. Nyt pitäisi vaan löytää aikaa sen toteuttamiseen yhdessä, tämänkin kuvan taiteilleen, voimamiehen kanssa.

Kaikki kasvaa…

Ihana ja kauhea kevät. En voi ymmärtää, että kevät on näin pitkällä.  Panda -koira kasvaa huimaa vauhtia ja joka kerta, kun menen ulos, on pihalle ilmestynyt jotain uutta. Poikanen kärsii koivu-allergiasta jo toista kevättä ja täytyy myöntää, ettei ole kivaa. Ikävää kieltää pientä poikaa menemästä ulos…