Vähän lukemisesta..

Minua pyydettiin kuvaamaan lukemiani kirjoja yhtä sivustoa varten. Hassu pyyntö ajattelin, enhän edes ehdi lukea. Se onkin yksi suremistani asioista. En löydä niin paljon aikaa lukemiseen, kuin haluaisin. Moni ihanuus jää lukematta, maailma kokematta.
Aloin kasata tänä kesänä lukemiani kirjoja ja kas, siitä tulikin ihan pino. Pieni, mutta pino kuitenkin. Kuvasta puuttuu vielä Piiat -kirja, koska olen lainannut sen jo eteenpäin.
Pinoon olisi voinut myös lisätä pari ruoka-, neule-, ja koirankasvatuskirjaa, mutta en laskenut niitä nyt tähän pinoon.
Taidan olla hieman kevyemmän- tai elämänkertakirjallisuuden ystävä. Etenkin naisten tarinat näyttävät koskettavan minua.
Huomaan häpeileväni kirjamakuani ja eritoten sitä, kuinka vähän luen. Olisi hienompaa kertoa lukevansa joka viikko kirjallisuuden klassikoita ja filosofisia teoksia. Mutta kun se aika tulee, että päivät eivät täyty vain pyykinpesusta, ruoanlaitosta, töistä ja lasten hakemisesta ja viemisestä ja siitä, että illalla on niin väsynyt, että silmät painuvat kiinni jo viidennen sivun jälkeen, otan kaikki lukemattomuudet kiinni. Kyllä sekin päivä vielä koittaa.

Tämä kirjapino rakentui näin:
Vampyyrisarjan ensimmäinen osa Houkutus. Luin sen, koska halusin tietää mistä tyttäreni oikein vaahtoaa. Tämä kirja oli vaikea saada luettua loppuun. Teinihömppää.

Nälkäpelin kanssa sama juttu, mutta oikeastaan innostuin elokuvasta ja luinkin sitten molemmat ilmestyneet kirjat. Pidin.

Harry Potteria olen vihdoin päässyt lukemaan pojilleni, jotka nyt jaksavat kuunnella paksua kuvatonta kirjaa. Sitä on ollut kiva lukea.

Tiibetin Tyttäret on mielenkiintoinen sukellus toiseen kulttuuriin ja aikamoiseen tarinaan naisista kulttuurissa, joka kiehtoo minua valtavasti.

Piiat on ihana kirja ja mielenkiintoinen näkökulmaltaan.

Seuraavaksi on jonossa Zlatan Ibrahimovic, koska haluan sukeltaa hetkeksi poikani harrastaman jalkapallon maailmaan. Tosin, koira ehti syödä kirjasta osan. Onneksi vain kuva -osuuden (tai tässä tapauksessa se on tietysti hyvin harmillista).

Oli pinoni miten pieni tai korkea, se on minun pinoni. Kuvaavaa taitaa olla se, että suurin osa kirjoista liittyy lapsiini. Niinkuin elämänikin. Juuri nyt.

Haikeus sentään.

Niinpä, joka vuosi minut valtaa käsittämätön haikeus tähän aikaan vuodesta. Odotettu ja rakkaudella vaalittu kesäloma on lopuillaan. Arkikin maistuu hyvältä, kun sen saa vauhtiin, mutta tämä vapaus, onni ja lasten nauru… Ovi auki pihalle ja kepeä mieli.
Arki alkaa pikkuhiljaa ensi viikolla minun osaltani.

Kiitos kesä, olit lauha ja lempeä tänä vuonna. Kaipaan sinua jo nyt, vaikka jäljellä on vielä usea viikko ja edessä syksy, jota myös rakastan, tummien iltojen, pehmeän tunnelman, syvien värien ja villapaitojen vuoksi.

Portti se talon tekee…

Jos jotain ollaan tänä kesänä saatu aikaiseksi, niin portti. Vihdoin. Innoittajana oli tietysti Panda -koira ja kotikatumme totaalinen kunnostustyö. Portin teki käsityönä rakkaan ystävän, metallialan koulutuksen omaava mies. Tekisi noita kuulemma mielellään lisääkin, oikean työnsä vastapainoksi…
Olen niin onnellinen, että odotimme portin kanssa. Saimme nyt mittatilaustyönä, talon henkeen sopivan, mutta persoonallisen portin. Pandakin pysyy nyt mukavasti pihan sisäpuolella. Ovia voi taas pitää auki pitkin päivää, niinkuin kesämenoon on tähän saakka kuulunutkin.

Ovet auki!

Kesällä tässä perheessä ruokittavien määrä ei ole vakio. Yleensä se pyörii siinä 1-6 ruokittavan hujakoilla +aikuiset. Se, kuinka paljon ruokaa laittaa on arvoitus joka päivä. Eikä siinä mitään, jos ruoka ei riitä, tehdään lisäksi voileipiä. Jos ruokaa taas on liikaa, saan minä enemmän syötävää ja koirallekin jää tähteitä.

Saaristossa

Saaressa saa rauhan. Lasten jännittyneet kasvot muuttuvat levollisiksi, virikkeettömyys tekee selvästi hyvää. Siis, onhan saaressa toki virikkeitä, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Kun ohi ajavien veneiden katselu, aaltojen ihmettely, onkiminen ja taistelukeppien etsiminen metsästä riittää tiedän, että ollaan hyvässä paikassa. ”Kuin herran kukkarossa”, kuten äitini sanoo. Saaresta tullaan ja mennään, aina vähän erikokoisilla kokoonpanoilla. Tänäänkin taas mennään.