Aurinkoista

Aurinko. Se paistaa pitkään. Eilen, kun tulimme äitini luota kuuden aikaan illalla, ihmettelimme päivänvaloa. Ihanaa. Aurinko on myös maalannut hentoja pisamia lasten kasvoille ja kuvaaminen on taas nautinto, kun valo on kaunis ja sitä on tarpeeksi. Tänään suuntaamme porukalla äitini luo pääsiäisaterialle. Ihanaa, kun on muutama lomapäivä.

Pitkäperjantaina

Pitkään kaivattu vapaapäivä. Olen jo kaksi viikkoa luvannut lapsille amerikkalaisia pannukakkuja ja nyt vihdoin oli se aamu. Mansikoitakin oli jäänyt eilisistä kuvauksista. Mansikat maistuivat superhyviltä, kun päälle ripotteli tuoretta minttua. Jokainen maustoi ja söi pannukakkunsa omalla tyylillään. Olipas hyvää. 

Elämä on

Miten juuri nyt tuntuukin, että elämä on niin kovin täynnä. Ihan perusarjen lisäksi edessä on päätöksiä, muutoksia ja jännitystäkin. Lähimmäisten terveyshuolia ja iloisia syntymäpäiviä. Yhtäkkiä huomaan joutuvani peruuttamaan töitä, tapaamisiakin. Harkitsen peruvani kampaaja-aikani. En ole käynyt kampaajalla yli vuoteen. Kuitenkin päällimmäisenä on kevään odotus. Sellainen kihelmöivä ja välillä epätoivoinenkin. Tänään kotiin ajaessani huomasin, että kotitiellämme näkyi yhdestä kohdasta asfaltti. Se näky ja J. Karjalaisen uuden levyn sävelet saivat mieleni hetkeksi pois kaikesta muusta.

No nyt on

Nyt on vähän remontoitu. Tapetoin myös yläkerran aulan uusiksi. Reipas siis. Tässä sairastelun lomassa. Mutta voi että, miten uudet värit ja pieni tuunaus tekee hyvää ja piristää koko kodin. Eikö olekin aika iso ero? Nuo selkätyynyt kuuluvat siis sohvaan, mutta tein niihin uudet päälliset. Hämmästyin, miten hyvin vanha Fidasta hankittu sohvapöytä sopi uuden sohvan kanssa yhteen. Mattoa ei voida edes harkita koirapötkylän takia.