Ja aina ei onnistu.

Hih.
Lomalla on ihanaa. Ihana kesä ja hyvä mieli.
Ensimmäinen kesä, jolloin mulla on oikea loma ja sitten oikeasti töitä.
Espoon perukoilta löytyi perhe, joka asuu isovanhempiensa talossa. Isovanhemmat olivat viljelleet raparperiä, mutta jälkeläiset eivät ole ehtineet peltoa hoitamaan. En ole koskaan nähnyt niin paljon raparperia! Pellollinen.
Sieltä käytiin hakemassa jätesäkillinen paksuja, pitkiä varsia ja nyt keitän siirappia pullotolkulla ja kokeilin innostuksissani raparperitartetatin ia. Ei mennyt ihan niinku Strömsössä, mutta hyvää on. Kehittelyn paikka siis. Ensi viikolla meinaan tehdä tätä juhliin. Pitää vaan miettiä raparperin kypsyminen uudestaan. Resepti tulossa kyllä.

Pikkujuttuja

Pieniä ihania juttuja täys koko viikonloppu. Ihmisiä, hetkiä, tunteita. Nyt alkaa uusi viikko, täynnä energiaa. Parhautta on, ettei ohjelmaa ole liikaa. Kun pääsen töistä, olen perheeni oma. Viikko vielä, sitten alkaa loma!

Viikonloppuna

Aamusta kaikki ei mennyt ihan niinkuin piti. Yöllä kohottamani leipätaikina oli lässähtänyt ja  pellavaliina tarttui uuteen sämpylätaikinaan kiinni. Pääasia on, ettei hermostu. Olisin voinut hermostua, mutta päätin etten. Tästä sukeutuikin sitten suhteellisen mukava sunnuntai. Siivosin, sillä tulossa on juhlia. Täällä meillä. Nyt puhtaat pellavaverhot hulmuavat tuoksuvina tuulessa ja aamulla leipomani sämpylä maistuu oikein hyvältä, kiitos.

Arjen tiimellyksessä

Arjen tiimellyksessä pitää aikalailla priorisoida. Uusi työ tuo uudet aikataulut ja haasteet. Mielestäni on paljon tärkeämpää paistaa pannukakkuja, kuin siivota alati kertyvät kasat. Tai lähteä uimaretkelle, vaikka on paljon muutakin mitä voisi tehdä.