Tää on just tällasta!

Mä en kestä. Tää on just tällasta!

Yläkerran laajennuspiirrokset ovat kohta valmiit. Arkkitehti soitti kertoakseen, että yläkerran aulasta on lohkaistava vähän tilaa, jotta lapsen huoneesta tulisi huoneen kokoinen. Rakastamme yläkerran pientä aulaa, se on meidän perheen toinen olohuone ja tuntuu pahalta joutua pienentämään sitä.

Tämä sitten kirvoitti seuraavanlaiset pohdinnot:

Mitä jos laajennusta ei tehtäisikään?
Mitä jos me aikuiset muuttaisimmekin keskikerroksen kirjastoon ja lapset valtaisivat yläkerran?
Mihin piano? Mihin kirjat? Mihin työpöytä? Yhteinen elintila pienenisi huomattavasti. Ei.

Mitä jos laajennetaankin koko kuisti ulos päin. Näin eteistilasta tulisi tilavampi ja lapselle saataisiin sopiva huone ilman, että yläkerran aula pienenisi?
Tämä olisi unelmaratkaisu, mutta maksaa varmaan kauhean paljon lisää, kun koko kuisti pitäisi rakentaa uudestaan. Pyydämme tästä ehkä jonkinlaisen hinta-arvion. Ehkä.

Jos kerran kuistia laajennetaan ja pihaa siis kaivetaan joka tapauksessa, niin pitäisikö salaojitus tehdä sittenkin ulkopuolelta? Ja itseasiassa tarvitaanko salaojitusta laisinkaan? Olemmehan pärjänneet tähänkin saakka loistavasti ilman. Urakoitsija tosin perusteli salaojitusta sillä, että vaikka kellari on kuiva, tulee pohjasta sen verran kosteutta, että uudet betonit ym. ei luultavimmin kuivu koskaan kokonaan, mikä ei ole hyvä juttu -tietenkään.
Itse taas pelkään, että salaoja ja sitä seuraava maan kuivuminen kallistaisi taloamme entisestään. Talo kun on hieman vino.

Kuinkahan monta kertaa arkkitehtiä voi pyytää miettimään toista ratkaisua?

Voi plääh. Onneksi on aikaa vielä hieman pohtia, vai onko?

Väreistä

Rakastan värejä. Ehkä liikaakin. Pelkään ylimaalaavani, sekoavani kaikkien mahdollisuuksien edessä.
Aina kun hankin jonkun huonekalun, mietin ensimmäisenä, että miten tuon voisi maalata tai tuunata.
Onneksi kuuntelen välillä miehenkin mielipidettä.

Kun suunnittelen remonttia, aloitan väreistä. Näin pystyn hahmottamaan, mitä mihinkin tilaan tarvitaan materiaalien suhteen. Jotta talon värimaailma olisi yhtenäinen, yritän hahmottaa keskikerroksen värit, jotta sama teema ja fiilis jatkuisi yläkertaan ja tietysti kellarin sauna-, kylppäri- ja kodinhoitotilassa.

Värien vaitseminen on hankala ja mielestäni kovin vastuullinen prosessi.
Etenkin nyt, kun olohuoneessa on niin vahva burgundi, olen ehkä hieman hukassa.
Haluaisin harmaata, himmeää turkoosia, oliivinvihreää, puun värejä ja valkoista.
Miten saan nuo kaikki värit sopimaan toisiinsa tai jotenkin edes yhdistymään?

Puun väri lattioissa on ehkä vaikein pohdittava. Puun värjääntyminen kun riippuu puun laadusta, iästä ja kunnosta. Maalata en haluaisi. Siitä tulee mielestäni tunkkainen, paksu pinta, enkä luota maalipinnan kestävyyteen. Meillä kun tuota kulutusta on. Valkoinen on poisluettu väri. Liian lika-arka. Mutta mitään ei voi lopullisesti päättää, ennekuin nähdään, mitä parketin alta paljastuu ja sehän vasta hämmentääkin, koska kun aika tulee, pitää päätös tehdä nopeasti.

Jos värimaailma on hukassa,
Pinterestistä löytyy värikarttoja esimerkiksi hakusanoilla: colour, olive, green, burgundy …
Minun Aurinko ja Kuu –pinterestkansiosta löytyy nämä kuvat ja lisääkin pinnattuna ja sieltä pääsee eteenpäin alkuperäisille sivustoille, joista kuvat ovat.

Pyörittelemällä kuvia, joissa on pitämäni värimaailma, alkavat värit pikkuhiljaa hahmottumaan ja oma väripalettini saa muotonsa.
Nämä kaikki kuvat sisältävät värejä, joista pidän ja jotka meillä on jo valmiiksi. Vaikutelma on mielestäni kuitenkin aika raskas. Nyt täytyy miettiä värien tasapainoa ja miten saisin kokonaisuudesta kevyemmän ja valoisamman.

Muutama selventävä pointti värien tai oikeastaan maalien valintaan löytyy täältä Ellen sivuilta.

                                                        Tätä tyynyä voi ihailla täällä

Tämä kuva löytyy täältä

                          

Kuva löytyi täältä
Tämä ihan mieletön inspiraatiokuva löytyi täältä

Projekti alkaa

Hieman valaisen tätä projektia ennen kuin alan paasaamaan yksityiskohdista.

Aurinko ja Kuu on ollut minulle rakas blogi, johon en löytänyt enää kirjoitettavaa, kun elämä alkoi muuttaa muotoaan. Siirryin aktiivisemmin työelämään, opettelin uuden ammatin ja elämäni keskittyi ruokaan. Sen vuoksi perustin uuden blogin Tarte Tatin. Siellä voi käydä kurkkimassa reseptejä ja lukea niiden ympärille nivoutuvia juttuja.

Mutta täällä tapahtuu jotain aivan muuta, siksipä tuntui luontevalta herättää tämä maailma nyt eloon.
Itä-helsinkiläisen rintamamiestalomme saneeraus alkaa toivonmukaan  huhtikuussa (riippuen saneeraajan edellisen projektin valmistumisesta) kattoremontilla ja yläkerran laajentamisella. Poikanen tarvitsee oman huoneen (tai pitäisikö sanoa, että me vanhemmat kaipaamme omaa huonetta) ja vanha katto on huonossa kunnossa.

Kellarin remontti alkaa, kun katto ja yläkerta on valmis. Sieltä käsin uusitaan käyttövesiputket ja viemärit. Öljylämmitys muuttuu maalämmöksi.
Kun öljypannu ja öljysäiliö puretaan, vapautuu kellarista tilaa isommalle saunalle ja inhimillisemmälle kodinhoitohuoneelle. Yritämme myös saada säilytystilan jotenkin organisoitua.

Salaojitus tehdään näillä näkymin sisäkautta. Jos salaojat tehtäisiin ulkokautta, se tietäisi koko pihan räjäyttämistä, sillä taloa ympäröi paikoin moninaiset betonirakenteet. Portaita, kukkapenkkejä ja muita rakenteita. Se tarkoittaisi budjettiin noin +25 000e.

Keskikerroksessa uusitaan lattia, asennetaan varaava takka ja rempataan keittiö.
Pahoin pelkään, että sisustamiselle ei jää budjetissa tilaa, joten luovat ratkaisut tulevat käyttöön. Joitakin asioita pyrimme tekemään itse, kuten helpot tapetoinnit, pienet purkutyöt, maalaaminen…
Remontin pitäisi olla valmis loppusyksystä.

Mies on kokoajan keikoilla, joten tämä saneeraus on käytännössä minun vastuullani ja se sopii minulle ihan hyvin (katsotaan mitä mieltä olen puolen vuoden päästä).
Tämä urakka, saneeraus, matka tai koettelemus tallentuu tänne naisen silmin, joka on toteuttanut jo kolme isoa remonttia ennen tätä, muttei koskaan mitään näin mittavaa.
Edessä on epätietoisuutta, kysymyksiä ja toivottavasti paljon vastauksia.

Haluamme ehdottomasti säilyttää rintamamiestalon 50 -lukulaisen, simppelin tunnelman ja materiaalit ja värit valitaan sen mukaan. Laajennus oli iso kynnyskysymys. Emme haluaisi muuttaa talon luonnetta tekemällä rumaa laajennusosaa. Sitten näin rintamamiestalon, johon oli tehty kaksikerroksinen kuisti. Se näytti kauniilta ja luontevalta.  Niin meilläkin tehdään. Kuistin päälle tulee lapselle pieni huone.

Toki jossain vaiheessa mietimme talon myymistä ja uuden, ei remontoitavan ostamista, mutta ajatus tuntui liian kivuliaalta. Rakastamme taloamme ja haluamme kunnostaa sen arvoisekseen.
Tämä talo on rakennettu -57 ja saneerattu vuonna -79. Me muutimme tänne vuonna -05 ja teimme silloin ison pintaremontin. Sen jälkeen on ikkunat uusittu ja vinttilaivat avattu käyttöön. Neliöitä on noin 180m2, joista käyttöneliöitä tällä hetkellä noin 120m2.
Joka talvi olemme jännittäneet vanhan öljypannun kestämistä ja putkia…
Joskus makkarissa on pakkasella +15c. Se ei ole paljoa se – näin kaupunkioloissa.
Olisipa ihanan huoletonta, jos kaikki se huoli ja jännitys poistuisi!

Mikään iso remontti ei koskaan mene niinkuin Strömsössä, joten kauhun sekaisin mielin aloitan tämän seikkailun omassa kodissani. Ehkäpä saan teiltä hieman tukea…

Jos…

Jos herättäisin nämä sivut taas henkiin…
Jos kertoisin täällä suuren suuresta projektistamme…
Jos tänne tallentuisi kertomus rakkaan talomme remontista ja elämästä sen aikana…
Jos kertoisin kaikesta ihanasta ja kamalasta, joka tulee suuren muutoksen mukana…
Kulkisitko kanssani tuon matkan?