Teinityyppinen kohtaus.

Enkestäenkestä!
Meidän keittiöstä tulee niin hieno!
Jani Custom Woodista kävi aamulla ja suunniteltiin vähän keittiötä. Kyllä ammattilaisen kanssa ajatusten vaihtaminen vaan on hedelmällistä. Ja kun vielä luottaa tämän ammattilaisen tyylitajuun, niin on ihanaa myös antaa vapaat kädet.

Ammattilaiskeittiön tyyliin sekoittuu nyt kierrätysmateriaaleista tehty kaapisto ja työtasot sekä hyllyjä. En malta odottaa, että päästään remontissa siihen vaiheeseen!
Pinkaisin sitten siltä istumalta myös liesikauppaan ja taisin löytää haluamani. Siitä myöhemmin lisää.

Jani antoi myös parin mielenkiintoisen sisustusnettikaupan osoitteet.
Kas tässä teillekin: http://www.roomage.fihttp://aadesign.fi

Ja muutama inspiskuva perään. Nämä ja paljon lisää inspiraatiokuvia löytyy mun Pinterest -kansiosta.

                                                                              Täältä

                                                                              Täältä

                                                                              Täältä

Kolme ulos ja yksi sisään.

Olen alkanut tyhjentää taloa. 
Parempi poistaa tavaraa ajoissa ennen remonttia, niin jää vähemmän uloskannettavaa ja varastoitavaa.
Facebookin aluekohtaiset kirppikset on kyllä käteviä ja purkutavarakirppiskin. 
Olen nyt myynyt kaksi kaappia eteisestä ja yhden säkkituolin. 
Vastapainoksi ostin 50-luvun keittiön yläkaapin kaveriksi kahdelle keittiön seinällä jo killuvalle kaapille. Ne löytyivät purkutavarakirppikseltä.
Suunnitelmissa on rakennuttaa yhdelle keittiön seinälle täyskorkea kiinteä kaapisto, jossa käytetään 50-luvun kappien ovia ja elementtejä. Avohyllyjä ja kaappeja sikinsokin. Säilytystilan pula keittiössä on huutava. Ihana puuseppä Jani Pensola Custom woodista suunnittelee kaapiston kanssani ja tekee näillä näkymin myös keittiön työtasot. 
Tämä yläkaappi alalaatikoineen oli niin viehättävä, että se säilyyy tietysti kokonaisena ja asettuu tiskipöydän yläpuolelle. Katsotaan kelpaako väri. Tästä myyjän lähettämästä kuvasta ei saa oikein selkoa, mutta nuo on kyllä helppo maalatakin.
Olen tänään siivonnut keittiötä perusteellisesti. Käynyt laatikoita läpi ja heittänyt pois purkit ilman kantta ja kannet ilman purkkia. Niitä nimittäin löytyy. Kummasti vapautui laatikoista tilaa. 
Remontin alkamisajankohta… se taas siirtyi. Huoh. Mutta se kuuluu vähän asiaan ja on aina vähän oletettavaakin. Edellisen työmaan hommat kun pitää saada kunnialla loppuun. Kärsivällisyyttä koetellaan jo, vaikkei remppa ole edes alkanut. Alan jo pohtia, pitäisikö kellariremontti tehdä sittenkin ensin ja katto vasta sitten. Tosin loppusyksy on huonoa kattoremppa-aikaa.

Brunssilla keittiön ammattilaisia kuuntelemassa

Hanna Sumari on oikeassa. Keittiö on kodin käytetyin ja kallein huone.
Minut kutsuttiin Topi keittiön ja Electroluxin brunssille kuulemaan heidän yhteistyöstään ja ammattimaisten kodinkoneiden rantautumisesta kotikeittiöihin.

Olo -ravintolan keittiömestari Pekka Terävä on aikaisemmin ollut sitä mieltä, että kotikeittiöön on turha panostaa rahallisesti. Rahat kannattaisi mieluummin käyttää ravintoloissa syömiseen.
Toisin on käynyt. Kun kodeissa kokataan enemmän ja sinne hankitaan puitteet kunnollisen ruoan valmistamiselle, nousevat ravintolaruoan tasovaatimukset ja ravintolasta haetaan elämyksiä ja ideoita toteutettavaksi myös kotiin.
Pekka on joutunut siis perumaan sanansa ja on tyytyväinen kehityksen suuntaan.

Brunssilla liputettiin induktioliesien puolesta niiden turvallisuuden ja käytännöllisyyden vuoksi. En silti edelleenkään suostu luopumaan haaveestani saada kaasuliesi. Olon tilauskeittiö oli käytännöllinen ja kaunis, pätevän oloinen keittiö. Tyylisuuntansa terävä suunnannäyttäjä.
Hieno tila Helenankadulla Helsingissä pitää painaa mieleen.

Ammattilaisia on aina mukava käydä kuulemassa, etenkin keittiöiden ja ruoanlaittokulttuurin uusien tuulien kuuleminen on mielenkiintoista ja inspiroivaa. Messuista en oikein välitä, mutta tällaiset tilaisuudet ovat kyllä mukavia.

Hannalla on kaksikin blogia. Kannattaa käydä kurkkaamaassa: Keittiön kautta ja Hanna Sumari

Minä ja remonttimiehet osa 1

Olin puhelimessa. Näin portailla tutun näköisen ja kokoisen siilipään. Se soitti ovikelloa. Ajattelin, että Jani tulee uimasta. Avasin oven katsomatta. Rojahdin sohvalle jatkamaan puhelua puusepän kanssa. Housujen sepaluskin oli auki. Pitkän puhelun loputtua katsahdin oviaukkoon ja siellä seisoi hämmentyneen näköinen täysin vieras ihminen. Sähkömies.

Näin, tästä se alkaa. Remonttimiehiä. Putkimies, sähkömies, puuseppä, urakoitsija, arkkitehti…
Taitaa tulla tutuiksi kaikenmoiset miehet tässä seuraavan yhdeksän kuukauden aikana.
Nyt vielä nolotti. Kohta he ovat osa arkea.

Oltiin kyllä sovittu, että tulee. Tarkoituksena sopia suullisesti kustannuksista ja tietysti jutella työjärjestyksestä ja mitä pitää ottaa huomioon missäkin. Sähköbudjetti puolittui. Hyvä. Tällä menolla saan haluamani hellan.

Belfast ja ahaa -elämys

Olin reissussa Belfastissa ystäväni kanssa. Alkuperäinen syy matkakohteelle oli Stingin ja Paul Simonin yhteiskeikka (aaaaah!), mutta itse kohde osoittautui varsin viehättäväksi kaupungiksi.
Ei se kaunis kaupunki ole, mutta persoonallinen. Katolisten ja Protestanttien riidat kuplivat yhä pinnan alla. Siitä voisi kirjoittaa ihan oman postauksen.

Miksi olette täällä? Työmatkallako? Ai, lomamatkalla? Nooooh, viihdyttekö?
Nämä epäuskoiset kysymykset saimme kuulla joka paikassa, missä pysähdyimme syömään. Tuli ihan koto-Suomi mieleen.

Koska varsinaista turismiagendaa ei ollut, päätimme keskittyä syömiseen. Netistä googlatut ruokapaikat olivat kaikki onnistuneita valintoja. Harvinaista.
Mutta yksi ravintola nousi ylitse muiden. Made in Belfast. Ympäristötietoinen ravintola oli herkkua sekä makuhermoille että visualistin aisteille.

On nimittäin niin (nyt seuraa tunnustus), että olin jotensakin päättänyt ohjata kotimme sisustusta hieman scandinavian style -tyylin suuntaan. Ihmettelin, kun ideointi ei vain lähtenyt. Värien ja materiaalien valinta tuntui hankalalta, eikä mikään oikein loksahtanut paikalleen.
Kun astuin Made in Belfast -ravintolaan oivalsin miksi: minimalismi ei vain ole mun juttu.
Tunsin oloni ravintolassa heti kotoisaksi. Olisin voinut ottaa mukaani jokaisen tuolin, astian ja kaakelin. Tätä minä haluan!

Ruokailun jälkeen lähdimme eteenpäin ja löysimme Irlantilaisen Avoca -ketjun liikkeen (kantsii kurkata nettikauppaa, jos uskaltaa). Ostin heti jotain, joka veisi minua askeleen lähemmäs keittiömme ja kotimme sisustusmaailmaan. Maksoin itseni kipeäksi keittiönkaappien nupeista mutta ajattelin, että tästä kun pidän kiinni, niin keittiöstä tulee täydellinen.

Näin ne asiat joskus menevät. Inspiraatio voi löytyä ykskaks mistä vain.
Ei se aina vaadi matkustamistakaan. Taidenäyttely, Pinterestin selaaminen, käyminen uudessa kahvilassa, kirjojen lukeminen, mikä vaan voi tuoda eteesi vahvojakin visuaalisia maailmoja, joista sitten ammentaa omaan elämäänsä.