Äksänä makaamista ja muuta oleellista

Näyttökuva 2015-09-29 kello 22.39.25

Eilen tein ensimmäistä kertaa sen, mitä väitän jokaisen remontin kanssa loppumetreillä olevan tekevän. Makasin äksänä keskellä kellarin lattiaa. Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki on uutta ja puhdasta ja tuoksuu remontille, mutta on vielä tyhjää, eikä huonekaluja laisinkaan.

Kun siinä odottelin poikasen suihkuttelun ajan (nykyään lapset seisovat suihkussa piiiitkiä aikoja), nousin lopulta istumaan seinää vasten nojaamaan ja muistin ottaneeni juuri ennen remonttia kuvan ihan samasta paikasta. Silloin edessäni oli vielä takka. Nyt siinä on keskeneräinen vessa. En voinut aavistaa, että viemärit kulkevat takan alla ja että takka pitää pian purkaa. Se ei ollut meille iso menetys, sillä takka oli todella hankalassa paikassa eikä sitä koskaan käytetty.  Oltiin juuri tyhjennetty kellari ja istuin siinä pohtien, että mitähän tästäkin tulee ja että nyt alkaa seikkailu.

No, mutta takaisin äksänä makaamiseen. Kaverikseni tuli tietysti myös Panda, joka silmin nähden nauttii kellarissa oleilusta, koska se onkin ainoa paikka, jossa meillä on tällä hetkellä tilaa. Muutama päivä vielä aikaa makoilla lattialla ja sitten alkaa kalustaminen.

 

IMG_8611

 

IMG_8612

Älä astu ovesta ulos.

IMG_0482

Tällainen näkymä odotti, kun tulin torstaina kotiin töistä. Juu, salaojituksen viimeiset metrit. Hautajaisten jälkeen tämä on ollut ensimmäinen viikko, johon olen pystynyt tarttumaan konkreettisesti. Edellisistä viikoista en muista oikeastaan mitään.

Kotiin tullessa, oli pakko kysyä pihalla ahertavilta työmiehiltä, että anteeksi, mutta miten pääsen kotiini. No kuistin ovesta. Ollaan siis niin pitkällä, että kuistinkin ovi on käytössä. Piha on tosin niin täynnä kaikkea, että talo pitää kiertää toiselta puolelta, jotta sieltä pääsee sisään tai ulos.

Etuovikin saatiin takaisin käyttöön eilen, perjantaina. Nopeaa, tehokasta toimintaa taas. Vanha porrasaskelmakin säästyi ja saatiin siirrettyä kokonaisena pois ja takaisin. Pihan pintoja hieman muokataan. Autopaikan kohtaa nostetaan ja tasoitetaan ja koko etuala tasoittuu hieman entisestä. Kaikki on multaa ja hiekkaa, eli tähän aikaan vuodesta mutaa, puhumattakaan ensi keväästä, jos pihaa ei vielä nyt pinnoiteta. En nyt oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Pinnoitus, siis laatoitus on tuskin mahdollista, sillä pihaan ajaa piakkoin valtava kaivinkone, joka kaivaa maan alta viemäriputket esiin kadulle saakkaa ja sitten talon ympärille kai rakennetaan jonkinsortin rakennustelineet kattoa varten. en tiedä.

Kellari kaipaa vielä paria lakkakerrosta, joten ensi viikon lopulla päästään kantamaan tavaraa kellariin.

p.s Vähän alkaa väsyttää tämä sotku ja kaikki. Kuopuksen kaveritkin ihmettelevät, että miten teillä on aina näin sotkuista. Miten teillä on täällä sisällä kaikkea? Jätesäkkejä ja tiiliskiviä. Niinpä. Muutama kuukausi vielä…

Siellä se häämöttää..

…valmis kellari. Sinne ei voi nyt mennä moneen päivään. Lattiat pinnoitetaan mikrosementillä kolmeen kertaan ja sitten lakataan. Kurkistelen portaikosta avaran ja valoisan oloista kellaria, enkä malta odottaa, että saadaan kantaa tavaroita sisään. Vielä on portaikon alaosan seinäpinnat kesken, vessa ei ole vielä valmis, mutta muuten mielestäni kyllä. Edessä siis taas muutama päivä ulkosuihkun ihmettä.

Naurattaa, koska ne pieteetillä vahatut laudekehikot peittyivät kokonaan laudelaudoilla. Lauteetkin ovat nyt valmiit. Mies ja pojat olivat käyneet eilen oikein koeistumassa ne silläaikaa kun minä olin opintojeni parissa. Jään miettimään, että sävytetäänkö lauteet lopulta vai ei.

Aloitin eilen opiskelun Haaga-Helian ja Sanoman ruokajournalismin opintokokonaisuudessa. Aika kovassa porukassa ollaan, joten haastavaa tulee varmasti tällaiselle itseoppineelle visualistille, kokille ja kirjoittajalle. Otsa edellä viikkoon kiinni siis!

IMG_8596

Epävarmaa sähellystä

IMG_8587

 

Saneerausjengi palaa huomenna lomaltaan. Sitä ennen oli tarkoitus siivota kellari (check) ja sävyttää lauteiden tukirakenteet (check).

Tilanne on siis melko hyvä. Olen kuivaillut myös pyykkejä kellarissa, joka mahdollistaa pyykinpesun. Ei siellä kyllä kauhean nopeasti pyykit kuivu, mutta kuivuu kuitenkin. Nyt sitä ei voi taas vähään aikaan tehdä (täytyykin muuten muistaa hakea pyykit ennen aamua, ettei meidän alusvaatekokoelma ole vastassa aamulla töihin tulevia).

No, tuo saunavahahomma meni ehkä vähän mönkään, koska en tajunnut ravistella purkkia tarpeeksi hyvin. Ensimmäisistä kerroksista tuli pelkkää likaisen väristä haaleaa litkua, joka värjäsi puun epätasaisesti tuhkan väriseksi. Kolme kertaa ehdin jo ainetta levittää, kunnes vastaan tuli jotain paksua ja valkoista. Sekoitin. Sitten vaahtomuovisiveltimeen tarttuikin jotain maalimaista ja helmenharmaata, jolloin tajusin ravistaa purkkia oikein urakalla. En nyt sitten tiedä, onko pinta oikeanlainen. Yhtäkkiä yksi kerros peitti ja sävytti puun tehokkaasti. Kun tulee aika värjätä lauteet, voi jälki olla ihan jotain muuta. Huoh. Ei pitäis päästää talon rouvaa riehumaan saunaan loman aikana…

Haluttiin siis harmaat lauteet ja seinäpaneelit jätetään tervalepän sävyisiksi. Harmaus sopii lattian ja muun kellarin kanssa. Toivon vain, ettei pinnoitteesta jää noin peittävää. (kuvassa pinta kiiltää ja näyttää kyllä maalimaisemmalta kuin mitä on, koska on vielä kostea). Täytyy myöntää, että nyt on hieman epävarma olo tästä lauteiden sävyttämisestä.

Huomenna alkaa taas kolina ja meteli. Hyvä vaan, koska se tarkoittaa sitä, että kohta on valmista -kellarin osalta. Täytyy myöntää, että on ollut remonttikavereita jopa vähän ikävä.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella raskaat. Isän kuolema, matka hautajaisiin ja arjen haltuunotto sen jälkeen on ollut työlästä. Ensi viikolla pitäisi pystyä täyteen suoritukseen. Alkaa uusi työprojekti, alkaa syksyn mittaiset opinnot ja keittokirjani menee painoon. Kääk.

Mut hei, tsemppiä kaikille uuteen viikkoon. Kaikilla meillä omat haasteemme ja ilomme.

IMG_8589

 

 

IMG_8590

Kaalilaatikkohimo

IMG_8579

Kaupassa iski kaalihimo ja nimenomaan kaalilaatikkohimo. En ymmärrä. Eka kerta mulle, mutta näin nyt pääsi käymään. Tiesin tarkalleen miltä halusin laatikon maistuvan. Huutelin Facebookissa kavereilta parhaita kaalilaatikkoreseptejä ja lopulta tein yhdistelmän kahdesta: Ystäväni äidin resepti yhdistettynä Mysi Lahtisen reseptiin. Enkä olis ikinä uskonut, että minä, suomalaisten perinneruokien epäekspertti, olisin onnistunut näin hyvin kaalilaatikon tekemisessä. Juuri sopivan rasvaista, juuri sopivasti lientä, juuri sopivasti suolaa ja juuri sopivan karamellisoitunutta kaalia. Ah!

Kaalilaatikko muhi uunissa sillä aikaa, kun kävin kuvattavana keittokirjaani varten. Kotiin palatessa olikin juuri sopivan kiljuva nälkä.

Tässä resepti:

Kaalilaatikko

kuudelle

1,5 dl puuroriisiä

2 kg kaalia

50g + 1 rkl voita

1 l vettä

2 lihaliemikuutiota

1 sipuli

700 g sika-nautajauhelihaa

valkopippuria myllystä maun mukaan (1/4 tl)

2 hyppysellistä suolaa

1 tl meiramia

2 rkl siirappia

2 dl kermaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen

Keitä riisi kevyesti suolatussa vedessä n. 15 minuuttia ja kaada turha vesi pois.

Leikkaa kaali pieniksi paloiksi. Sulata 50 g voita isossa pannussa tai kasarissa ja laita kaalit kuullottumaan pannulle kolmessa erässä. Kun kaikki kaalit ovat pannussa ja jopa hieman paistuneita ja ruskistuneita (n. 20-25 minuuttia), sammuta liesi.

Valmista vahva lihaliemi mikrossa tai kattilassa (1 l vettä 2 lihaliemikuutiota).

Pilko sipuli pieniksi ja kuullota voissa (1 rkl) pannulla. Lisää joukkoon jauheliha pikkuhiljaa, mausta suolalla ja valkopippurilla. Ruskista, kunnes osa jauhelihasta saa hieman rapean pinnan.

Sekoita kaalit, riisi ja jauheliha keskenään uunivuokaan. Ripottele päälle meirami, mittaa päälle siirappi tasaisesti. Kaada ensin joukkoon kerma ja sitten lihaliemi, kunnes kaalit juuri ja juuri peittyvät liemestä.

Laita uuniin n. 2-2,5 tunniksi. Jos pinta näyttää kuivahtavan, lisää välillä lihalientä.

Tarjoa puolukkasurvoksen kanssa (pieni pussillinen pakastepuolukoita+ 4 tl sokeria).

Lisää reseptejäni, pikemminkin ranskalaisvaikutteisia, löytyy blogistani Tarte Tatin. Se on nyt hieman lepotauolla, sillä olen työstänyt keittokirjaani ja tässä rempan keskellä ruoan laittaminen on tuntunut työläältä, eikä kauniita kuvia saa otettua oikein mistään… Eiköhän tuokin blogi kohta taas piristy.

Tuliaisia Pariisista, Le Marais

image1

 

FullSizeRender

 

Takaisin Suomessa. Toin Pariisista tuliaisiksi muutaman vinkin.

Sunnuntaina olin perheeni kanssa lounaalla Pariisin Le Marais’ssa, neljännessä kaupunginosassa. Joka kerta sieltä löytyy jotain uutta ja kiinnostavaa. Siskoni tietää aina Pariisin trendikkäimmät ravintolat ja tällä kertaa vuorossa oli brunssiravintola Benedict. Nimensä mukaisesti ravintolasta löytyy kuutta erilaista oeufs benedict -annosta hampurilaisten ja salaattien lisäksi. Lisäksi tietysti tämän hetken must brunssiannos Pohjois-Afrikkalainen Sahkshouka. Ravintolan tuoreista hedelmistä ja vihanneksista tehdyt alku-cocktailit ovat kuulemma herkkua myös. Itse valitsin avocadolla ja tomaattikastikkeella höystetyn oeufs benedict -annoksen ranskalaisilla. Hyvää oli. Aamupäivästä ravintolaan oli jono, eli sinne kannattaa varata pöytä etukäteen tai mennä vasta iltapäivästä kolmen jälkeen. Mutta ilmeisesti jonottamallakin pääsee.

Jo matkalla ravintolaan huomasin ihmisten jonottavan ja odottavan erään sisustusliikkeen ulkopuolella. Palattuamme ravintolasta liike oli auennut, enkä voinut olla menemättä sisään. Aivan hurmaava konsepti. Kahvikupeista huonekaluihin kaikkea, aikalailla skandinaavisen tyylistä siustustavaraa. Fleux levittäytyi kadulla neljään eri liikehuoneistoon ja olisihan sieltä tehnyt mieli ottaa mukaan vaikka mitä, mutta tällä kertaa ei oikein ollut voimia miettiä kuljetusta, kun olin lähtenyt matkaan ihan minimimäärällä tavaraa ja kasseja. Ilokseni huomasin, että kaupan nettisivuilta voi tilata Suomeenkin tavaraa. Kauppa ei tosin ole ihan halvimmasta päästä.

Sen verran tämä remontointi aiheuttaa priorisointia, että yhtään ei vaatekaupat tällä kertaa kiinnostaneet, vaikka sunnuntain kävelyllä oli jo perjantain hautajaisten jälkeen vähän voimiakin ja Le Marais pursuaa kaikkea ihanaa. Silmäni kiinnittyivät pelkästään sisustusliikkeiden ikkunoihin.

Vielä yksi vinkki, aivan mahtava tori, ei mikään suuren suuri, mutta siellä on ihania pieniä toriravintoloita ja ennenkaikkea hyvä tunnelma. Tori on erittäin hipsterihenkinen -ranskaksi très Bobo: Le marche des enfants rouges. Vahva suositus.

image4

image5