Harjannostajaiset ja hernekeittoa

 

IMG_3184

Näyttökuva 2015-10-30 kello 12.55.58

Näyttökuva 2015-10-30 kello 12.56.08

 

Laajennusosan harja on paikoillaan. Eilen kai virallisesti, mutta tänään tarjosin urakkaporukalle perinteiset hernekeitot sen kunniaksi. Alla resepti, miten purkkihernekeitosta saa maukkaan.

Meillä on kylmä. Yläkerrasta puuttuu seinä ja osa kattoa. Ne on kyllä peitetty eristelevyllä, mutta vetäähän sieltä kuitenkin. Iltaisin meillä puhaltaa raksapuhaltimet lämmintä ilmaa, ettei ihan nenä ja varpaat jäädy.

Laajennuksen osalta on tullut paljon uutta pohdittavaa ja päätettävää ja kun on talon rakenteista ja julkisivusta kyse, niin päätösten teko tuntuu vaikealta ja lopulliselta -niinkuin onkin. Tukirakenteiden painopisteet aiheuttavat sen, että piti miettiä laitetaanko yläkertaan tuleva uusi sisäseinä sittenkin kantavaksi, vai ratkaistaanko tilanne vain osittain purettavalla seinällä. Itse olin arkkitehdin kanssa suunnitellut, että seinä olisi kokonaan purettava, jotta sitten kun lapset muuttavat yksitellen kodista, voisi huoneen purkaa ja tilalle tulisi iso aula.

Seuraava pohdinta koski kattopalkkeja. Palkit tulevatkin sisäkatosta läpi, jolloin sisätilojen kattorakenne muuttuu niin, että täyskorkean tilan määrä vähenee. Sitäkin pähkäiltiin, mutta Antti keksi ratkaisun, jolla palkin saa kiinni hieman ylemmäs, jolloin sisäkatto ei madallu niin, että siihen löisi kokoajan päänsä.

Meidän talohan on vino ja niin ovat tietysti yläkerran lattiatkin. Suoristetaanko uuden huoneen lattiat, jolloin jos väliseinä joskus puretaan, on lattia todella erikoinen? Päädyttiin kompromissiin, jossa uusi lattia mukailee vinoa, mutta ei kuitenkaan ole niin vino kuin muut lattiat.

Tänään kävi mies ikkunafirmasta ja tilattiin uuden huoneen ikkunat. Siinäkin on haasteensa, sillä uusien ikkunoiden alla on vanhat kuistin ikkunat. Haluan, että uudet ikkunat toistavat samaa kuin kuistin ikkunat. Koska uusien ikkunoiden karmit ovat paksumpia kuin vanhojen alkuperäisten, oli siinäkin hieman miettimistä. Neljästä ikkunasta yhden pitää olla poistumistie. Poistumistien minimileveys määritti ikkunoita myös. Todella toivon, että kun ikkunat ovat paikallaan, ne keventävät yläkertaa ja toistavat kuistin tunnelmaa.

 

IMG_8849

IMG_3186

Hernekeitto neljälle nälkäiselle

3 prk hernekeittoa (palvikinkulla)

1 valkosipulin kynsi

tuoretta timjamia

1 rkl Dijon-sinappia

25 g voita

2 sipulia

Tyhjennä purkit isoon kattilaan ja kaada joukkoon yksi purkillinen vettä. Lämmitä hiljaisella tulella. Murskaa sekaan valkosipulin kynsi. Hienonna noin reilu ruokalusikallinen timjamia ja laita ne, sinappi ja voi keittoon. Hämmennä ja kiehauta hiljaisella tulella.

Silppua sipuli niin pieniksi kun saat ja laita sipulisilppu pieneen erilliseen kulhoon esille.

Tarjoa keitto sipulisilpun, sinapin ja lämpimien ruisleipien kanssa.

IMG_3190

Tarte Tatin -keittokirjani

152810_TarteTatinJulkkarit_0062

Kuva: Viola Virtamo

 

IMG_8214

Keittokirjani on nyt virallisesti julkaistu!

Miten ihmeelliseltä tuntuukaan se, että jo nelisen vuotta päässäni muhinut idea on nyt kauniiden kansien välissä ja fyysisesti olemassa.

Viattomasta omenapiirakan himosta lähtenyt idea sai vahvistusta, kun isäni ojensi minulle kenkälaatikollisen reseptejä. Osa netistä ja keittokirjoista kerättyjä ja muokattuja, osa hänen omiaan. Isä oli kirjan prosessissa mukana etänä ranskasta käsin ja tavoitettavissa, kun tarvitsin tarkennuksia resepteihin. Hän näki kirjaan ottamiamme kuvia, mutta itse kirjaa hän ei ehtinyt saada käsiinsä.

Kuvasimme kirjaa kesällä remontin keskellä. Vaikka piha oli kaaoksessa, löytyi sieltä aina kohta, johon kuvaussetin sai rakennettua. Keittiö ja sisätilojen kaaos oli suurin haaste. Mutta päivä kerrallaan saimme kirjaa tehtyä kohti valmista. Ja nyt se on tässä.

Kiitos upea graafikko Enni Koistinen, kuvaaja Viola Virtamo ja Cozy Publishing.

IMG_8216

IMG_2165

 

Väsyttää.

IMG_3182

 

Nyt ei jaksais enää. Huoli rahan riittämisestä alkaa painaa päälle ja ollaan siinä vaiheessa, että mitään ei voi jättää tekemättä tai kesken. Katto on auki, laajennuksen purkutyöt alkaneet ja törröttävät putket vessoissa ja avoinaiset lattiat odottavat putkitöiden viimeistelyä, eli keskikerroksen lattian purkua ja vessaremontteja.

Mies on ollut viikon keikoilla ja tuli pariksi päiväksi kotiin lepäämään. Minä yritin eilen tyhjennellä yläkerran aulaa ajatellen, että riittää jos on loppuviikosta tyhjä, mutta se pitikin olla tänään, joten aamupuhteiksi raivasin aulan tyhjäksi. Selkä on kipeä. Olin myös järjestellyt keskikerrosta ja saanut tilaa aikaiseksi, pientä järjestyksen illuusiota, mutta se kaikki on nyt taas muutamassa tunnissa mennyttä, kun aulan tavarat odottavat sijoitusta johonkin -ei aavistustakaan mihin.

Katon toinen puoli oli ihan ok. Se on jo peltikatetta vaille eristettykin. Tämä toinen, laajennuksen puoli on osoittautunut 70-luvun remontin jäljiltä varsinaiseksi pommiksi. Hometta löytyy ja eristeet, puhumattakaan ilmanvaihdosta ovat olleet olemattomat. Yläkerran sisärakenteet muuttuvat radikaalisti ja aulan kattorakenne muuttuu ihan kokonaan. Sitä en ollut ymmärtänyt. Harmittaa, sillä yläaula on ollut koko talon lempitilani. Mutta muutos ei ole aina pahasta. Siitä tulee varmaan ihan kiva niinkin.

Jos oltaisiin päädytty myymään talo saneerauksen sijaan, oltaisiin syvässä p….ssa. Suoraan sanoen. Uudet omistajat olisivat löytäneet kaiken saman kuin me ja olisimme luultavimmin joutuneet maksumiehiksi. Että onneksi ei myyty, mutta kalliiksi tulee silti. Kyllä se kustannusarvioon +15%-20% on ihan varteenotettava ja todellinen ohjeistus, kun ollaan vanhojen talojen kanssa tekemisissä.

Saneerauksen jälkeen talo on kuin uusi. Meillä on onni, sillä urakoitsija on rakennusinsinööri ja hän pystyy työn edetessä ja yllätysten eteen sattuessa suunnittelemaan uusia rakenteita ja pohtimaan ratkaisuja samantien ilman, että pitää pyytää joku erikseen paikalle mittaamaan ja pähkäilemään. Ja sitten pahimmassa tapauksessa jouduttaisiin odottamaan katto auki piirustuksia viikko tai kaksi. Vaikka kaikkea tässä on nyt ollut, niin paljon, paljon pahemmin voisi olla.

Yritän nyt vain keskittyä kaikkeen kivaan, kuten kalusteiden ja karmien maalaamiseen kellarissa ja päätän luottaa, että kaikki järjestyy. Ei taida olla muuta vaihtoehtoa.

IMG_3179

 

Siinä se nököttää. Vihdoinkin!

IMG_3165

Kaupallinen yhteistyö, Pohjanmaan Tiilirakenne.

 

Vihdoin, monen vaiheen jälkeen meillä seisoo olkkarin nurkassa pönttöuuni. Näimme sen siinä jo muuttaessamme tänne 10 vuotta sitten. Tämä oli se ensimmäinen asia, joka haluttiin putkirempan ja kattorempan lisäksi. Oli todella erikoista, ettei tällaisessa talossa ole yhtään varaavaa takkaa jäljellä.  70-luvun remontti selittänee paljon.

Ensimmäinen vaihe oli jo heinäkuussa, mutta sitten tapahtui remonttielämää. Seinän takaa, vessasta löytyi kosteutta, joka esti muuraamasta seinän taakse pönttöuunille tukilaattaa, koska vessan rakenteita piti tuulettaa ja kuivatella. Huomioitavaa on, että kun lattia heinäkuussa avattiin hehkutin, kuinka kuivia purut ovat. Kosteusvaurio oli viiden sentin päässä vessan puolella.

Sitten piti odottaa sopivaa hetkeä laatan muuraamiseksi ja nyt vihdoin laatta on kuiva ja muurari pääsi paikalle. Uunin materiaalit oli kannettu sisään jo silloin, kun pönttö saapui meille heinäkuussa ja kasa on siitä saakka odotellut kirjastossa. Isoin pönttöuunin kuoriosa odotti ulkona, muovitettuna, mutta silti pelotti, että kuinka se kestää sateet ja tyrskyt. No hyvin oli kestänyt.

Todella joustavasti saatiin aikataulut hoidettua muurarin kanssa, jonka siis piti tosiaan jo heinäkuussa tulla ensimmäisen kerran. Torstaina muurari vihdoin tuli ja muurasi uunin päivässä paikalleen. Kyllä se on komea! Kruunaa jotenkin koko kerroksen ja nostaa talon arvoa pelkällä läsnäolollaan. Olen niin onnellinen. Vihdoinkin!

Nyt täytyy vielä malttaa poltella tuikkuja kolme viikkoa, jotta uuni kuivuu. Sitten pikkuhiljaa saadaan aloittaa ns. kynsitulella (joo, opin termin vasta. Tarkoittaa sytykkeistä ja muusta pienestä tehtyä tulta). Juuri sopivasti saadaan alkaa lämmittää pönttöä, kun oletetut ensipakkaset saapuvat. Olohuoneen patteri kun on kokonaan pois käytöstä, sillä sen linjastosta löytyi vuoto.

 

IMG_3134 (1)

IMG_3137 (1)

IMG_3141

IMG_3143

IMG_3139

 

IMG_3167

 

Katolla imuroidaan ja yllätys No x

 

IMG_3123

Istuin tiistaina sisällä meidän yläkerrassa skannaamassa asiakirjoja  ja yläpuoleltani kuului imurointia. Kattoa purettiin ja tyhjennettiin sisävuoraukseen saakka. Telineet rakennettiin maanantaina ja nyt perjantaina on jo puolet katosta valmis, kattopeltejä vaille.

IMG_3117

Sain sitten Antilta varovaisen puhelun, johon vastatessani tajusin heti, että tämä ei ole kiva puhelu. Katon sisään oli päästy kurkistamaan ja selvisi, että katon rakenteet ovat riittämättömät asialliselle eristykselle ja tuuletukselle.

Tuomio kuului: Kattoa pitää korottaa.

Kysymys kuului: Korotetaanko ulkoa, jolloin pitää tehdä uusi rakennuslupahakemus vai madalletaanko sisältä yläkerran kattoja 15 cm, jolloin kaikki pinnat menevät uusiksi ylhäälläkin?

Pyysin mietintäaikaa ja Antti sopi palaveriajan arkkitehdin kanssa aamuksi. Yön aikana Antti oli piirtänyt useamman rakennevaihtoehdon ja päätynyt ratkaisuun, joka vaatisi mahdollisimman vähän katon korotusta. Kattoa korotetaan 10-15 senttiä. Älkää vain kysykö, että miten. Kattoon ei saada nyt kaikista suositeltavinta eristettä, kuten ekovillaa, vaan nyt käytetään eristelevyjä, joilla saadaan varsin toimiva eristys ja ilmanvaihto. Täytyy vielä haastatella Anttia tarkemmin, jotta ymmärrän, että mitä kaikkea katon eristeissä nyt on. Tällä kuitenkin säästettiin se, ettei kattoa tarvitse korottaa puolta metriä (joka ei kai olisi ollut edes mahdollista). Tämä on siis vain minun, täysin maallikon selitys omin sanoin siitä, mitä on tehty.

Yllätyksiä on nyt tullut sen verran, että on pakko sopia neuvottelu pankkiin lainan ottamiseksi. Sellaista se on. Perääntyäkään ei enää voi. Katon huonompikuntoinen puoli, se johon tulee laajennus, on vielä avaamatta. Se jää ensi viikolla nähtäväksi. Suurin osa katosta siltä puolelta rakennetaan uudestaan laajennusta varten.

IMG_3108

Maalatako vaiko ei?

IMG_3107

IMG_3106

 

Kellariin asennettiin vanhat ovet takaisin. En todellakaan halunnut mitään uusia kiiltäviä ovia. Hankaluutena oli kuitenkin oviaukkojen madaltuminen ja yksi ovi, jonka kätisyys piti muuttaa. Mut hei, sekin hoitui urakoitsijalta aika näppärästi. Vanhat ovet siis muokattiin takaisin paikoilleen sopiviksi.

Aluksi kelasin, että maalaan ovet valkoisiksi ja nyt, kun ne ovat paikoillaan tajusin, että tumma harmaa olisi parempi. Hetken katseltuani alkoi näyttää siltä, että tuo tumma ruskea onkin aika kiva. Siitä jää sellainen autenttinen fiilis, ei liian siloteltu, kotoisa ja ruskea tuo vähän lämpöä muutoin aika kylmäsävyiseen tilaan. Tuo tumma ruskea petsilakka taitaa olla 70-luvun remontissa laitettua ja talon ulko-ovet ja ikkunankarmitkin ovat sen väriset. Kellarin ovet pitää tietty fiksata, kun pinta on asennuksessa kärsinyt, vaikka väri jäisikin ruskeaksi. Uudet karmitkin pitää petsata samalla sävyllä, mikäli haluan jättää ovet tuon värisiksi.

Mitä mieltä te olette? Jätänkö ovet noin vai maalaanko tumman harmaiksi?