arkimunakas

Kahden viikon yksinhuoltaja-arki on puolessa välissä.
Homma sujuu melkein kuin rasvattu.
Senverran kuitenkin voimia vievää puuhaa,
että tänään maistui kahden tunnin päikkärit poikasen lisäksi minullekin.
Huomioitavaa on, että yleensä, vaikka kuinka väsyttäisi, en saa nukuttua päivä-unia.
En jostain syystä malta ja päässä alkaa pyöriä kaikkea mitä pitäisi juuri olla tekemässä nukkumisen sijaan.
Aivan idioottimaista.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mä oon ihan samanlainen päikkäreiden kanssa. En osaa nukkua päivisin vaikka kuinka väsyttäisi. Jos menen makuulle silmät kiinni niin tosiaan ajatukset ja ideat lentää ja nousen niitä toteuttamaan. Ainoastaan raskauksien alkumetreillä olen ollut niin väsynyt että olen saattanut pari kertaa nukkua päikkärit, mutta sekin hyvin harvoin. 🙂

  2. 2

    sanoo

    Minä en ole saanut viime aikoina nukuttua yöuniakaan. On remonttistressiä ja sitten sellaista kevätvipinää. Levottomat jalat tms.

    Munakas on niitä ruokia, joita myöskään en ikinä muista. Kiitos taas vinkistä.

  3. 3

    sanoo

    Voimia vielä loppusuoralle!Muistan hyvin kun omat olivat pieniä ja mies keikoillaan että päiviltä meni nimet nimettömiksi-ja tein jokaiselle oman version munakkaista: D nakeilla,perunoilla,tonarilla…suloinen piiretty pääsiäiskuva!

  4. 4

    sanoo

    Samaa peliä täälläkin. En malttanut koskaan nukkua lasten päiväunien aikaan. Nykyään joskus viikonloppuisin saatan vetäistä tirsat silläkin uhalla, että en saa sitten mitään aikaiseksi…Nimittäin aikas makeaa tekee ne unosetkin joskus! Ja arkimunakas on nam!

  5. 6

    sanoo

    Kiitos kun otit munakkaan mukaan juttuun!
    Nyt tiedän taas mihin isken villiksi heittÄytynyttä ruohosipulia. Sitä on nimittäin PALJON….

    Kyllä mÄ kotona saatan nukhtaa päivällä mutta muualla ei onnistu.

  6. 7

    sanoo

    Ihan sama jutu päiväunien kanssa ollut itselläni kaikki nämä vuodet. Ei ole malttanut, vaikka on ollut pystyyn nukahtaa. Ihana rauha silloin, kun pieni tuhisee omissa unissaan. Ihan pyhä olo tulee, oma aika siinä käsin kosketeltavissa, jotenkin sen sisällä ihan leijuu. Päiväunista taasen tulen tokkuraiseksi ja herääminen on jotenmin ihan infernaalista, sydän hakkaa ylikierroksia.

    Yhden aikuisen ikioma rytmi toimia arjessa tulee äkkiä. Raskasta on, mutta jotenkin selkää myös. Kestää aikansa sitten sovittaa se toinen siihen, kun palaa.

    Munakkaat ovat ihania. Meillä ei allergioiden takia lapset kykene syömään, harmillista. Niin helppoa ja herkullista.

    Kiva lukea teidän arjesta. Valoa ja iloa ja voimia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *