Haikea mieli.

Lasten loma jatkuu, mutta aikuisten arki on alkanut. Tuntuu, että pitäisi ja pitäisi. Virittäydyn nihkeästi arkeen, vaikka kuitenkin nautin kaupungissa palaveeraamisesta ja ihmisvilinässä liikkumisesta. 
Poikasella on jokin itsenäistymisvaihe meneillään. Hän täyttää juuri neljä ja on kovin isoa poikaa, mutta aivan valtavan kiinni minussa. Syliiin pitäisi päästä joka hetki halimaan ja pusimaan. Käsi hakeutuu paidan alle tuontuostakin. Välillä rakastetaan valtavasti ja sitten taas ei ollenkaan. Jotenkin liikuttavaa, haikeaa, ihanaa ja välillä myös kamalaa.
Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *