Hiiren kesyttäjä

Tyttöni on sellainen keijukainen.
Niinkuin Magdaleena siitä laulusta.

Nyt kun koulut taas alkavat ja asioihin pitäisi saada järki ja oordninki,  palaan ajassa viime kouluvuoteen.
Tytön kolmannelle luokalle.
Miten ahdistavia hetkiä koimmekaan välillä.
Tytöllä kaksi kurttua kulmakarvojen välissä. Pysyvästi.

Illalla sängystä saattoi itkeä, että viisi aukeamaa tekemättä läksyjä.
Kun aina unohdan. Kun en koskaan muista.
Mikä pahinta, että hän ei myöskään kerro.
Jos läksyjä ei ole merkattu, kuinka me vanhemmat voimme tukea häntä niitä tekemään?
Ei itse uskalla kavereille soittaa, enkä minäkään kehtaa jokapäivä soitella ja tarkistella tytön puheita kavereiden vanhemmilta.
Nyt menee siis neljännelle. Pitäisi jo itse osata, sanoo opettaja.
Ja sitä mieltä mekin.
Repun pakkaus ja läksyt. Ne pitäisi ainakin.

Kokeet unohtuu.
Luistimet kentälle.
Kahdet kengät hävinneet. Tulee sisätossuissa kotiin.
Ei niitä koskaan löydy.
Kirja katoaa ja kaksikin. Pitää ostaa uudet.
Kolme pipoa ja viidet hanskatkin koulussa, kun käyn välillä niitä hakemassa…

Äitikin väsyy.

On mietitty keinoja ja pohdittu syitä.
Vanhemmatkaan eivät ole kaikista pedanteimmasta päästä…
Luonnonlapsia ovat lapset, mutta kuitenkin.
Ei nyt noin.
Onhan meillä rutiinit ja minä ollut kotona.
Koulusta välipala ja sitten läksyt.
On löysätty nuoraa ja kiristetty kovasti.
Palkittukin.
Eikä me vaadita kymppejä.
Kuutonenkin on hyvä, jos on yrittänyt parhaansa.
Mikään ei auttanut.

Tyttö osaa kyllä koulussa.
Osaisi vielä paremmin jos muistaisi tai kertoisi vaan, ettei muista mitä tuli läksyksi.
Aina sen saa selville, kunhan vaan on oikeat kirjat mukana.
Eikä sitten tarvitsisi jännittää kolulussa tai olla nolona, koska on unohtanut.

Tyttökin toivoo uutta alkua.
Parempaa muistamista ja vähempää unohtamista.

Pää pilvissä se kulkee.
Suunnittelee lehteä.
Tekee elokuvaa. Itse kuvaa ja editoi.
Miettii iltaisin sängyssään milloin, miten ja miksi tulee maailmanloppu ja kuinka me olemmekaan syntyneet.
Syntyjä syviä.
Haluaa laulaa ja rummuttaa, pelata korista ja tanssia.
Kaikkea ei voi, ennenkuin oppii vähän huolehtimaan.

Oi, mistä saisin viisautta osata auttaa ja tukea!

Millaisia koululaisia sinulla on?

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tyttönen vaikuttaa aikamoiselta taiteilijasielulta. Ei siinä varmasti "mikään" auta, on vain sopeuduttava tilanteeseen. Toisaalta ihanaa että hän itsekin haluaa muistaa paremmin. Itselläni on samanikäinen tyttö eikä meillä ole ollut samanlaisia ongelmia, kurttukulmia kylläkin mutta en pysty auttamaan ja valmiita vastauksia antamaan.
    Voimia ja kestämistä neloslluokkalle.

  2. 2

    sanoo

    Meiltä löytyy kolmannen aloittava nuori mies, jolla jalat aina irti maasta ja pää hipoo pilviä. LAkit löytyy, jos äiti jaksaa hakea. Lippiksiä viljelty kesälläkin ympäri tonttia. Reppukin joskus vaihtunut jalkisreppuun ja itkien polkee hiki hatussa vaihtamaan oikeaan. Lukemisesta ei tykkää mutta on aivan ihana juuri omanlaisenaan. Pikkusiskonsa aloittaa vasta ekaa vuotta ja hoitaa kaiken itse. Säntillisesti. Ja kaksi vanhempaakin niin erilaisia. Opena sanoisin, että puolitiehen saisi koulussa aikuinen tulla, jos noin on vaikeaa läksyt muistaa. Pikkuiseen vihkoon muistiin ja siitä hiljalleen harjoitellen itsenäisemmin. LApset kasvavat erilaisesti ja ovat erilaisia. Sekin pitää hyväksyä. Ja ollaapuna lapselle. Puhtaalta pöydältä aloittakoon ihana taivaanrannanmaalari-tyttösesi! Ja opettaja voi tulla joustaen vastaan hänen kohdallaan:) Ei kaikilta viimeiseen hengenvetoon ja otsaryppyyn ja ruttuiseen sydänalaan saakka tarvitse samaa vaatia. Tällainen mielipide sekä neljän äitinä että opena.
    Tsemppiä hiirenkouluttajalle koulutielle! Jospa jo jouluun mennessa läksyasia osattaisiin kun saa rauhassa ilman jännitystä harjoitella vielä.

  3. 3

    sanoo

    Minulla kuopus menossa neljännelle.Tyttönen myös.Liian tunnollinen taas sanoisin.Mutta leikkii onneksi sydämensä kyllyydestä edelleen .parhaillaankin ei malttaisi syödäkään nukkien keskeltä..Samanlaiselta kuullostava eläinten kanssa yhteisymmärryksen löytävä ja taitava kuvientekijä,tanssija ollut neljäs neitoni (viisi kun noita on) -hän oppi neljännen keväällä-kuten tinttarus sanoikin -ymmärtävän open ohjauksessa että saa unohtaa ja uudelleenkin mutta on hyvä muistaa edes välillä ihan itse !Elämällä itse muistaa parhaimmin.Vaikka kovalta vanhempana tuntuukin.Jos huolta muuten ,meillä myös neljännellä ihan oikeasti ongelmaa tutkitusti työmuistissa-muistaa kaiken kuvien ei sanojen kautta.Visuaalinen käsittelytapa.
    Jos hiirenkesyttää on kärsivällisyyttä ja herkkyyttä tavalliseen kouluelämäänkin kun siihen itse valmis.
    (steinerkoulu ollut meillä apuna muutamalle kun peruskoulu oli "ahistava")-jokainen lapsi ja nuori kulkee omaa tietään .Ja sinun lapsellasi ei huolta kun on äiti joka rakastaa ja haluaa ymmärtää.

  4. 4

    sanoo

    Anna, tinttarus ja Maria :
    Erilaisia lapsia, erilaisia vanhempia. Kiitos sanoista ja ajatuksista sellainen antaa aina voimaa.Toiset näkökulmat, vaikka ovatkin omanlaisia, vain eri sanoin auttavat avaamaan uusia reittejä. Herkästi kuin kukkaa kämmenellä vaalien täytyy tämä syksy aloittaa, ettei menisi rikki tytön yritys ja halu ja toisaalta, ettei liikaa tehdä puolestaan, muuten ei opi itse. Aikamoista tasapainoilua.
    Meilläkin on itkua tiristäen haettu koulusta seuraavan päivän koekirjat.
    Ja mekin sitä Steineria mietittiin… mutta mentiin niin päin, että ajateltiin tytön hyötyvän tavallisen koulun tavallisesta ajattelumallista, ettei ihan mene överiksi. Liekö ollut sitten oikea ratkaisu. Tiedä häntä.

  5. 5

    sanoo

    Minä sanon, että ihana tyttö!

    Niin, meillä vähän samansuuntaista…ei olla vielä kolmannelle ehditty, mutta luulen että kakkosessakin on ensin tekemistä. Hirvittää jo valmiiksi.

  6. 6

    sanoo

    voih ja oih…
    Mulla on kaksi tuonlaista, vanhempi vielä vähän päällekkin. Kolmas… saas nähdä.
    Ahdistaa täälläkin. Taideaineissa ovat vahvoja, sitten. Hyvä niin.

  7. 7

    Anonyymi sanoo

    Hei Aurinko Kuu, jolla on erilaisia Tähtösiä lapsinaan!!! =)

    Olen 4 lapsen äiti ja ope! =) …kokemusta siis…

    "Mitä vastustaa, se kasvaa… minkä hyväksyy, se ei enää vaivaa…"

    Tyttösi on täydellinen. Tämä ei ole klisee tai sanahelinä, vaan filosofia, jolla hän ja te kaikki pärjäätte. Ei ole sellaista kuin "pitäisi". Joko on tai ei ole. Tässä viittaan esim. äksyis´hin "pitäisi osata"… ei pitäisi. Joko osaa tai ei osaa.

    Ehdottaisin lapsen KEHUMISTA ja kannustmaista ja sitä kaikkea, miten UPEA JA IHANA hän on -kertomista hänelle entistäkin enemmän. Sitten heti ekalla viikolla tapaaminen open kanssa kaksin ja kerrot, että asia huolestuttaa sinua ja haluat tukea tyttöä ja toivot yhteistyötä koulusta, kiitos kaunis! =)

    Se voi olla esim. oma läksyvihko, johon ope auttaa välituntisin merkitsemään läksyt. Tai ope merkkaa niitä lapulle pitkin päivää ja tyttö liimaa lapun vihkoon… tai mulla oli yhdellä pojalla tämmönen läksyvihko (oppilaaallani siis) ja hän toi sen joka aamu pöyfälleni. Merkkasin läksyt ja hän otti sen iltapäivisn. Homma toimi, eikä sitä pian tarvittukaan, kun hän muisti itse merkitä läksyt…

    Pointti: jokú systeemi! =)

    Ja tyttö on sen ikäinen, että voisi auttaa, jos kertoisit, miten pipot ja muut maksavat… eli ei syyllistämistä, vaan vetoamista ymmärrykseen, että yrittäisi aina ennen lähtöä pois koulusta varmistaa ja katsella ympärilleen yms. koska ei ole järkevää tai mahdollista laittaa rahaa aina uusiin jne.

    Ja mitäs vielä… niin… hyväksyminen… ei yritä saada häntä "semmoiseksi kuin pitäisi" vaan antaa hänen olla "tuollainen" kuin on. =)

    Ja äidille keinoksi jaksaa… minua auttaa, kun ajattelen asioiden olevan "merkityksettömiä"… eli ettei anna sen vaikuttaa tunteisiin, kun joku unohtuu. Esim. jos poikani kengät ovat kateissa, kutne ne AINA ovat… =) niin ajattelen vaan, että "kyllä ne jostain löytyy, nyt kaikki etsimään … ja jos ei löydy, laita vaikka kumisaappaat"… ja sitten nauretaan… ja sitten löytyy kengät! =) toivottavasti ymmärrät pointtini? Niinkuin tämä on vähän eri asia, mutta välillä kotona vaikka viiden minuutin sisällä leviää maito matolle, jauhot kaasuliedelle, lasi hajoaa, kuopus leikkii shampoolla jne…. ajattelen vaan, että "so what… kukaan ei ole kuollut"… ja taas siivotaan!!! =)=)=)

    Lämpimin terveisin ja rentoutta ja huolettomuutta äidille ja tyttärelle toivottaen

    Nina

  8. 8

    Anonyymi sanoo

    Sori kauhee määrä kirjoitusvirheitä… kirjoitin NOPEASTI, kun halusin kauheasti vastata, mutta ois töitäkin… 😉

    Nina

  9. 9

    sanoo

    Liivia: Niin, ihana on!
    Kolmas luokka on kyllä aika hurja kaikenkaikkiaan, kun homma muuttuu totiseksi. Kannattaa varautua vanhempien extraylimääräisellä ajalla.
    Huvilassa: Niin, selvästi tytöllä omat vahvuutensa, eikä tasiaisen tylsän hyvä kaikessa 😉
    Nina: Ihanaa, kun opettajia vastaamassa!!!Niinkuin Tinttaruskin! Kiitos, vaikka olikin kiire. Läksyvihkoa on ollut josjonkinmoista. Opettajan kanssa on keskusteltu useasti ja koulupsykologin, mutta opettajan suunnalta ei oikein tule apuja. Siitä läksyvihosta jankutetaan, mutta kukaan siellä päässä(koulussa) ei ole tyttöä auttamassa se kanssa ja katsomassa, että läksyt merkataan. Tunnit, jotka eivät ole omassa luokassa ovat selvästi vaikeimpia, kun kirjat eivät kulje mukaan ja näinollen läksytkin unohtuvat.
    Puuh.
    Kiitos kauniista neuvoista. Näihin palaan, jos tulee taas tilanteita.

  10. 10

    sanoo

    Meillä on kaksi TÄYSIN keskenään erilaista koululaista. Pienempi, 8-vuotias on aikalailla tällainen kuin kuvailet tyttösi olevan.
    Suomessa ei niin pieneltä ehkä vaadittaisi niin paljon kuin täällä vaaditaan, mutta jotenkin tuntuu ettei tämä poika tästä muutu…eli etukäteen pelkään tulevia vuosia kun vaaditaan vielä enemmän.

    Sitten on isoveli, 11-vuotta. On laiska mutta samaan aikaan tunnollinen (on se mahdollista!) ja arvosanansa ovat vähintäänkin loistavia koko ajan ja kaikessa. Opettajien lempilapsi koska on myös kiltti, helppo ja hiljainen – koulussa siis….

    Hänen kanssaan ei ole ollut ongelmaa siitä että tavarat rikkoontuisivat tai katoaisivat, että läksyt unohtuisivat tms.
    Olen kauhulla ajatellut millaista olisi jos meillä olisi 2 pikkuveljen kaltaista…tai 3..

    Ranskalaisessa koulussa muuten tehdään vielä näin pienten kohdalla niin että koko luokka kirjoittaa taululta läksyn sellaiseen "kalenterin" tapaiseen…opettaja yleensä vielä tarkistaa että jokainen on kirjoittanut. ihan hyvä tapa välttää unohdukset.

  11. 11

    sanoo

    Minustakin tuo mainittu läksyvihko on hyvä idea. Kyllä opettaja varmastikin voisi tukea asiaa tällä tavoin. Esim. lapsesi voisi itse merkitä läksyt vihkoon ja opettaja tarkistaa päivän päättyessä, onko kaikki läksyt merkitty ja kyseiset kirjat repussa. Siihen ei kuitenkaan mene puolta minuuttia pitempään.
    Sitten voisi kokeilla esim. jotain kirjanmerkkisysteemiä. Lapsesi voisi askarrella mieleisiä kirjanmerkkejä, jokaiseen oppiaineeseen omansa. Sitten kun tulee läksyä, niin merkki väliin ja kirja HETI reppuun.

    Meillä esikoinen on tarkka, tunnollinen tokaluokkalainen. Keskimmäinen tuleva ekaluokkalainen on taiteilijasielu, oman elämänsä peppi pitkätossu. Koulunalkua en pelkää, koska minusta tulee hänen opettajansa ja me tulemme toimeen hyvin (tämä on näitä pienen paikkakunnan juttuja:)).

  12. 12

    sanoo

    Kauan olen täällä taustalla kurkistellut ja nyt saan sanankin tulemaan, kun kuulosti niin tutulta. Meidän koululainen menee tokalle vasta, mutta yhtä onnellisen omissa maailmoissan myös. Itse opetan vielä isompia ja olen ihan samaa mieltä tinttaruksen kanssa siinä, että koulun aikuisen täytyisi kyllä tulla vastaan. Voi vaatia, mutta ei mahdottomia – mikä on toiselle helppoa, on vuoren ylitys toiselle. Sitä ainutlaatuisuutta ja erilaisuutta pitäisi jotenkin koulussakin osata vaalia. Tietysti myös opettaa omaan vastuuseen, mutta kun liian isojen vaatimusten alla voi isompikin väsähtää.

    Tsemppiä teidän syksyyn, ollaan me isot lisämuisteina 😉

  13. 13

    sanoo

    Löysin blogisi sattumalta (Marian ihanan Mamman uunin sivupalkista) ja tulin kurkistamaan.

    Meillä ei ole vielä koululaista, mutta tunnistan niin tuon keijukaistytön. Meillä, vaikka vasta "viskarilainen" (ei-ihan-eskarilainen), suunnitellaan näytelmiä niin, ettei tahdo yöunille saada, askarrellaan vielä ne pari korttia, kannetaan tiiliä isin apuna, halutaan tanssitunnille – ja haaveillaan jo kouluun pääsystä 🙂

    Suloista elokuuta. Se on mielestäni vuoden parasta aikaa pimeine iltoineen ja kynttilöineen, mutta kuitenkin kesäisessä lämmössä.

  14. 14

    Anonyymi sanoo

    Minulla jo 15 vuotiaat kaksospoika ja tyttö. Tyttö hoitanut ja hoitaa omatoimisesti asiansa, mutta poika voih niitä hukattujen pipojen, lapasien, avaimien määrää.
    Unohdettuja reppuja, takkeja, luistimia ja läksyjä. Ysiluokka kuitenkin takana, jatko-opinnot häämöttävät.Eskarissa jo ope sanoi poikaa luonnonlapseksi. Vaikka meillä on jo lukotkin vaihdettu taloon muutaman kerran, kun pysähtyy miettimään on aivan ihanaa kun lapset ovat erinlaisia.
    Ihanaa syksyä odotellessä.

  15. 15

    sanoo

    Lähes aikuinen poikani on aina laittanut asiat ns. eri laatikoihin. Ekaluokalle mennessä en saanut saattaa kouluun ja läksysistä aidille kertominen on turhaa koska koulu on HÄNEN työnsä. Hänen pitää itse hoitaa kouluasiat. Täytyy myöntää että hyvin on koulunsa hoitanut nyt hän on jo lukiossa ja viime vuoden USA:ssa vaihdossa. Hassua että hänellä on siis nämä laatikkonsa koti, koulu.. ja nyt on eri kavereitakin: nörtti, sportti normi jne.Veljen lapsi aloitti juuri koulun ja kuulostaa niin samanlaiselta kuin tyttäresi saa nähdä miten käy. On jotenkin kauhean sääli että taivaanrannanmaalareilla ei ole mitään vaihtoehtoa. Voimia ja jaksamista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *