hiljalleen odottelua

Hyvää itsenäisyyspäivää.
Lupaan ettei enempää jouluaiheisia postauksia -vai onkohan liikaa luvattu…
Piparitalon vaiheista voisi kuitenkin…
Niinkuin ei varmaan kukaan muukaan,en pidä jouluhössötyksestä,enkä kiireestä.
Pidän joulusta ja sen tunnelmasta ja yritän kaikin keinoin välttää kiirettä…
Olen mielestäni siinä onnistunutkin.Lahjat on jo hankittu ja juhlaruoka valmistetaan aaton aattona.Piparitalo on ainoa,joka tehdään etukäteen ja aiheuttaa kyllä hieman päänvaivaa.
Lapsuudessanikaan ei ollut olemassa joulukiirettä vaan kaikki sujui omalla painollaan.En ikinä nänyt joulusta stressaantunutta äitiä.Pöydässä oli mitä oli ja mitä ei ollut ei kaivattu.Ehkä kaikki johtuu myös siitä,että meillä oli niin piskuinen perhe ja jonkun aikaa vakaumuksiltaan epäjoulullinen uusioperhe.Usein menimme toisten luo jouluaterialle…
Ranskassa viettämäni joulut olivat myös stressittömiä…siellä ostettiin kaikki herkut ja hienoudet valmiina.Ja siellä isäni on se,joka kokkaa.
Nyt,minä ja mieheni ,olemme saaneet pikkuhiljaa aivan itse rakentaa omalle perheellemme omat joulutraditiot,omassa talossamme.Emme lähde kotoa minnekään.Emmekä taivu kenenkään määrättäviksi.Meille saa tulla jos huvittaa.
Mies viettäisi mieluiten kyllä KOKO joulun aattoineen pyjamassa…minusta taas Jouluaattona on tärkeää juhlava tunnelma.Olemme päätyneet jälkimmäiseen( ; ) )…Sitten onkin monta päivää pyhitetty pötköttämiselle.
Nyt kuitenkin vielä odotellaan…Rauhassa.
Postipaketit valmiina Ranskaan lähtöä varten,joulukortit odottavat postitusta kuorissaan. Joulukalenterin taskuihin kurkistaminen aiheuttaa pienissä ylimääräistä jännitystä ja yöt meinaavat jäädä melkoisen lyhyiksi…
Mutta ei sekään haittaa ,joululomalla pötkötellään.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *