keksiterapiaa

Olin jo töissä ajatellut, että tänään varmaankin tarvitaan suklaakeksien leivontaa.
Saavuttuani kotiin poikani heti ensimmäiseksi pyysi, että leipoisin jotain hyvää…
Tytölleni ei suklaa keksit kelvanneet, joten hänpä ryhtyi tuumasta toimeen ja teki itselleen vohveleita.
Siinä me sitten kahdestaan touhusimme.
Tyttöni tosin totesi, että vähän hankalaa, kun kaksi leipoo yhtä aikaa eri asioita…
Kekseistä tuli ihania ja vohveleista kuulemma vähän oudon makuisia.

Keksejä mutustellessa oli hyvä jutella siitä, miten poikani oli saanut opettajaltaan aivan mahtavanmoiset kehut. Sähköpostiini oli nimittäin ilmestynyt opettajalta viesti, jossa hän totesi poikani olevan aivan erityisen lahjakas liikunnassa ja oli kuulemma kertakaikkiaan loistanut ekaluokkalaisten sähly turnauksessa.
Tuntui aika hyvältä tuollainen -äidistäkin, varsinkin kun itse olin aina se viimeinen, joka valittiin joukkueeseen kuin joukkueeseen.

Kommentit
  1. 4

    sanoo

    Niinpä… mielestäni poikani opettaja on aivan vertaansa vailla! Ja minulla on kuitenkin jo 2 opettajaa ennen häntä, mihin verrata.
    Olen myös sitä mieltä, että on opettajan ansiota, että pojalla on niin mahtava asenne kouluun ja läksyihin ja että hän on oppinut asioita ennätysvauhtia, vaikka vuosi sitten mietittiin, että mahtaako hän olla koulukypsä lainkaan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *