Kukkumaahan…

Pojan Kukku.
Se, jonka poikani sai kätilöopistolle pieneen vastasyntyneen sänkyynsä isovanhemmiltaan.
Siitä tuli niin rakas, että kävin ostamassa toisen samanlaisen, jos vaikka tämä katoaisi. Se sai aikanaan nimekseen Kukkunen.
( olin monta vuotta stressannut tyttären Lurpan kanssa. Singaporessakin sidoin Lurpan narulla rattaisiin kiinni ja kerran jouduin ajamaan 50km vain hakeakseni unohtuneen Lurpan)
Pojan rakas Kukku on ollut kaikessa mukana ja Kukkunen, sen kaveri, myös. Kukkunen hävisi jo aikaa sitten. Hyvä, että oli vielä se Kukku.
Kukkua on ommeltu moneen kertaan sisarusriitojen seurauksena. Se on lohduttanut, ollut turvana ja tyrehdyttänyt yölliset nenäverenvuodot. Kipeään paikkaan painettiin aina Kukulla, eikä yökyläily tullut kysymykseenkään ilman Kukkua.

Tänä kesänä Kukku on unohtunut monta kertaa. Se on jäänyt vahingossa kotiin, odottamaan reissusta paluuta. Liekö Kukun tarve hieman loiventunut? Siitä jo puhuttiinkin, että ehkä kohta et enää haluakaan ottaa Kukkua mukaan, olethan jo kahdeksan. Mutta se tuntui pojasta kaukaiselta ajatukselta. Ilman Kukkua tulee painajaisia, kuulemma.

Nyt Mökkireissulla Kukku katosi.
Oli kyllä mukana, mutta ei tullut perille saakka. Oli autossa sylissä. Ei löytynyt sieltäkään…
Kukku on lähtenyt Kuukkumaahan. Tehtävä pojan kanssa on täytetty ja Kukku pääsi lepäilemään mm. veljensä Kukkusen kanssa. Olihan sillä aikamoinen elämä täynnä seikkailua täällä meidän kanssa.

Kukkumaa on kuulemma maan alla, koska Kukut pitävät kaivautumisesta ja lämpimistä ja hämäristä paikoista. Siellä niillä on paljon käytäviä ja pesäkoloja ja isoja saleja, joissa ne tapaavat toisiaan ja elävät elämäänsä kukkumaisesti.

Nyt poika on hiljainen, ei paljoa puhu. Sanoo, että hieman surettaa, mutta Kukulla on varmasti tosi mukavaa nyt Kukkusen kanssa… katsotaan miten nukkumaan mennessä käy. Itse ainakin olen sydän syrjälläni… Hassua, minulla taitaa olla Kukkua ikävä ainakin yhtä paljon, kuin pojalla. Erään aikakauden loppu. Olin myös toivonut voivani säästää Kukun pojalleni hyvässä säilössä niin, että ehkä joskus oman lapsensa kanssa kaivaessaan komeroita, he löytäisivät Kukun ja poikani muistaisi, mitä kaikkea Kukun kanssa koettiinkaan.

Kukku,
Hyvää matkaa Kukkumaahan ja kiitos kaikesta lohdusta ja turvasta, jota pojalleni toit.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Haikeita hetkiä…Meillä on kadonneet Hippo ja Uui, ne tärkeimmät. Isot muistelevat niitä edelleen lämmöllä. Hippo olikin jo välillä muistojen laatikosta, josta tytär sen halusi itselleen ja annoin. Jossain vaiheessa se katosi. Sekin oli ollut mukana Kättäriltä asti.

    Nöpön kissan katoamista ei saa vielä aikoihin tapahtua, apua.

  2. 3

    sanoo

    voih.. meilläkin neidillä on aina, siis Aina, jokapaikassa mukana Täplä. Rakas, Rakas pitkäkorva pupu <3 Se pupu on nähnyt valtavasti – iloa, surua, pelkoa, jännitystä, kyyneleitä.. aina kaikessa mukana! <3 itsekin olen niin pelännyt tuota hetkeä, jos Täplä katoaa…

    näin joskus elokuvan, jossa pienen lapsen rakas pehmo katosi ja kaikkien kommelluksien jälkeen se löysikin takaisin tien kotiin – ihanaa!

    ihmeitä tapahtuu..

  3. 4

    Anonyymi sanoo

    Meillä on neidillä (4v) Appu Pupunen jonka saanut lahjaksi syntyessään.

    Appu on pyörinyt monet kerrat pesukoneessa,välillä on lisätty vanua masuun ja paikkailtu reikiä Appun selästä.Koirat ovat Appua riepottaneet ja pikkuvelikin yrittänyt sen saalistaa ja Appu on maailmallakin matkustanut.

    Niin rakas,mutta välillä jo onnistuu reissaaminen ilman Appua! Aikanaan sitten talletan pupujussikan tytön muistojen laatikkoon aikuisuuden aarteeksi. 🙂

    -AniiL-

  4. 5

    SanNu sanoo

    Meidän neidillä on Kukki, sellainen möhköfanttipehmoeläin. Kovasti on tärkeä varsinkin ärsytyksen, surun, ikävän ym. hetkinä vaikka nukkumaan mennessä saattaa jäädäkin pois.
    kärsäkin on kärsinyt kun sitä on syöty unen tuloa odotellessa 😉
    Kukki on kulkenut lelupäivänä päiväkodissakin, nuorempien sisarusten unileluja en ole uskaltanut pahemmin ottaa mukaan reissuille, yöreissuja lukuunottamatta, ettei vain unohtuisi. Tästä poikkeus oli rokotusreissu terveydenhoitajalle. pojan pupu oli matkassa. Sinnehän se jäi, mutta onneksi löytyi viikonlopun jälkeen ilmoitustaululle nostettuna.

  5. 7

    sanoo

    Näyttää "aidolta" DouDoulta! Esikoisella (13v) on 2 X Nallukka (niillä hierottin ylähuulta), keskimmäisellä alunpitäen kaikki äitiyspakkauksen rievut, nyt vain yksi The Riepu (ruskea, pesuista huolimatta, haisteltavaksi) ja kuopuksella kaksi samettista Babaria sekä hiiri, kaikki kolme Pariisin lelulkaupasya doudou hyllystä. Ne ovatkin minusta kaikkein tyylikkäimmät kaivattavat!

    Kaikkia näitä on kissojen ja koirien kanssa etsitty, herätetty sukulaisissa pahennusta likaisuudella, rakastettu puhki. Kuinka ilahduinkaan poikasen puolesta tuosta Kukun löytymisestä. Ymmärrän hyvin. Monia onnellisia vuosia heille yhdessä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *