Kun mikään ei suju ja kamala maanantai.

Hah. Maanantai tosiaan.
Ainoa tehtäväni tänään oli soittaa putkimiehelle, jos tulisi käymään. Ja lounaan olin sopinut ystävän kanssa. Illalla pojan futispeli.
Aamulla ei auto startannut. Akku tyhjä.
Lähdettiin poikasen kanssa sitten pyörillä päiväkotiin. Poikanen lähti pihasta odottamatta minua, enkä sitten löytänyt häntä enää matkaltakaan. Päiväkodissakaan hän ei ollut. Tuli sitten hetken päästä omia aikojaan. No hyvä.

Pääsin kotiin ja tietokone ei auennut. Ei tunnistanut salasanaa eikä nettiä. Paniikki. En ollut vielä päässyt tallentamistyössäni loppuun. Tärkeät dokumentit koneessa. Monen yrittämisen ja keplottelun jälkeen sain sen kuitenkin toimimaan. Tässä vaiheessa olin jo peruuttanut lounastreffit.

Hälyytin äitini auttamaan auton kanssa. Hänen autosta saataisiin virtaa. Kaikki naapurit olivat tietysti töissä.

Siinä odotellessa ajattelin tehdä töitä. Sitruunahilloresepti kehiteltävänä. Ei siitä mitään tullut. Paloi melkein mustaksi ja hyytymisestä ei tietoa.

Siinä vaiheessa äitikin oli jo meillä. Putkimies soitti, että nyt voisi tulla. Hänen saapuessaan oli hillonkeitto juuri kriittisessä tilassa. Sai odotella, että sain hillot purkkiin.

Kierrettiin kellari ja alkoi kyllä vähän hirvittää. En tajua noista putkista ja liitoksista mitään. Kyseli, mutten osannut vastata mihinkään. Kuulosti aika pahalta noinniinkuin remontin keston kannalta. Kustannusarvion pyysin. Pätevän sellaisen. Sanoi, että parin viikon päästä pitäisi päästä aloittamaan. Katsotaan nyt.

Mieskin tuli uimasta, joten alettiin autonhinaus hommiin. Auto piti ensin saada pihasta ulos. Tunti siinä vierähti. Joku kiltti ohiajajakin yritti auttaa.

Nyt on mies ja äiti matkalla autokorjaamoon. Auton palautuksesta ei tietoakaan. Ei tämä kuitenkaan pahin mahdollinen viikko autottomuudelle ole. Futispeliinkin saadaan kyyti valmentajalta.
Sellainen maanantai.

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Nojoo! Osaa reitin hyvin, mutta oli kyllä noloa mennä päiväkotiin kyselemään, että tuliko se poika jo? Kohta ekaluokkalainen kaipaa jo vapauksiaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *