Lauantai

Vaikkei aamukahvia voi vielä  kuistin portailla juodakaan palelematta, niin voi että miten lauantai-aamun aamupala voikaan olla nautinnollinen.
Ranskan juustoja ja oliiveja on vielä jäljellä, aurinko paistaa kahdesta ikkunasta sisään keittiöön ja kahvi maistuu niin hyvältä.

Päivän kruunasi vielä ihan juuri kahdeksan vuotias poikani kysymällä:
”Äiti, arvaa mikä on parasta elämässä?” ”No?” ”Se, että mulla on maailman ihanin perhe. Maailman ihanin äiti ja ihanin isi”

Lähes mykistyin. Onneksi en täysin. Sain vastattuakin pojalleni. Kaikkea ihanaa takaisin.
Ja sitten tuli vahva tunne, että
tämä tässä on elämäni paras paikka.
Tämä hetki ja tämä paikka. Tässä ja nyt.

Kommentit
  1. 3

    sanoo

    Tulin vastavierailulle 🙂

    Olemme mieheni kanssa haaveilleet myös aamukahveista kuistin portailla. Vielä puuttuu se kuisti, onneksi on lasitettu parveke, johon katetaan päiväkahvit jo maaliskuussa aurinkoisina päivinä.

    Mukavaa kevään odotusta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *