melkein, muttei ihan kuitenkaan

Haluaisin, että tänään voisin kirjoittaa siitä, miten nuo koivut tuolla maisemassani vihertävät latvoistaan, mutten voi.
Voisin, jos vähän narraisin.
 Ne vihertävät kyllä, mutta eivät latvoistaan ja sillätavalla, kuin ne kirkkaan aurinkoisena kevätpäivänä tekevät.
Nimittäin se nimenomainen päivä, kun näin tapahtuu, on minulle mekityksellinen.
Silloin on lupa aloittaa kesäelämä tai ainakin sen fiilistely ja ehkä suunnittelukin jos jotain suunniteltavaa on.

Ovet auki, lapset pihalle vaikka alasti. Paljon lapsia.  Paljon jätskiä ja ihanaa ruokaa. Liehuvia hameita ja varvastossuja.Valvotaan jos valvotaan ja kutsutaan ystäviä pihajuhliin. Retkiä ja loikoilua. Nukkumista ja paljon, paljon naurua.
Sitä toivon tältä kesältä.

Oikeastaan myös toivoisin, että tänä kesänä ei olisi mitään suunniteltavaa.
Kuitenkin meillä on iso remontti tiedossa ja töitäkin. Minulla vähemmän. Miehellä enemmän.
Ne luultavimmin vaativat vähän suunnittelua, mutta eivät vie kuitenkaan koko kesää.

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    kesälistani ensimmäinen ja ainoa asia on mitään ei suunnitella jos ei haluta : D
    paljasvarvasaikaa odottaen myös!tennarit kipittävät jo itselläkin arjessa talvikengät on potkaistu kaappien alle piiloon.Löytyikö teille hyvät tennarit koululaiselle?

  2. 3

    sanoo

    Auts remonttia.
    Meilläkin kun tästä päästään, niin tekemistä sillä saralla kyllä riittäisi.

    Tiedän, ettei tulevasta kesästä tule meillä kovin kiireetön, mutta toivottavasti tulisi edes lämmin!

  3. 4

    sanoo

    Satu: niin, juuri sellainen.
    Maria: Juu! Löytyi. Luulin, ettei tuon kokoisille enää ole vetoketjullisia tennareita, mutta sattumalta löydettiin Name it :iltä. Tosin, olen sitä mieltä, että kolmas luokkalaisen pitäisi osata jo solmia nauhansa …
    Liivia: Auts! Sitäpä juuri.

  4. 5

    sanoo

    Ihan kohta se on täällä… Nautiskellaan tästä odotuksen tunteesta vielä.
    Tuo alempi postaus sai minut volaamaan ja nyökkäilemään. Monissa kohdossa pystyin täysin samaitumaan. Mutta se antoi myös lohtua. Onneksi myös vähempikin riittää… ainakin joskus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *