Mission impossible

 

FullSizeRender

 

Joskus ihan pienikin asia on liikaa…

Tiedätkö sen tunteen, kun sua pyydetään tekemään jotain vapaaehtoista ja tiedät jo valmiiksi, että se on liikaa pyydetty, muttet kehtaa kieltäytyä?

Minulle kävi juurikin näin.

Nelipäiväisen futisturnauksen jälkeen (organisoin siis koko buffet toiminnan) minulle työnnettiin käteen seuran pöytäliinat, jotta pesisin ne ja palauttaisin viikon päästä. Seisoin vain ihan hiljaa, väsymyksestä pökkyräisenä, kun huomasin ettei lähellä ollut ketään muutakaan joka olisi homman itselleen ottanut.

Meillä on muutenkin ihan hirveä pyykkihelvetti, johtuen rikkoutuneesta kuivurista ja liian pienistä kodinhoitotiloista, sekä jatkuvista yökylävieraista. Pyykinpesu ei ole lempipuuhiani.

Tänä aamuna heräsin tekstariin, jossa kyseltiin liinojen perään. Olin jostain syystä eilen tunkenut ne jo pesukoneeseen laittamatta konetta päälle. Nyt on kone pessyt, liinat kuivuvat tuossa pihassa ja sitten kiikutan ne kentälle. Siellä on turnaus.

Siitä, kun liinat ojennettiin vastuulleni on nyt kolme viikkoa.

Mission impossible ja kauhean huono omatunto.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *