nyt se pyöräilee!!!

Poikani oppi toissapäivänä pyöräilemään!!!Ja MINÄ opetin!!!

Mieheni tosin alunperin opetti jo viime syksynä,mutta harjoitusta tuli niin vähän,että piti aloittaa alusta,kunhan saatiin hankittua uusi pumppu.

Juu,poikani on jo viisi,mutta toissakesänä sattunut tyhmä polkupyöräonnettomuus,joka mursi poikani jalan,hidasti lasten oppimishalua.

Nyt pikkiveljensä innoittamana ,tyttönikin halusi apparit pois ja harjoittelee sisulla.Eilen hän ajeli jo muutaman metrin,jonka jälkeen kiljuttiin ja naurettiin onnesta ja jännityksestä.

Loistavaa kuntoharjoittelua minulle,kun juoksen pyörien perässä kymmenenkin kertaa edestakaisin kotitietämme ,pitäen näennäisesti tyttärestä kiinni vauvan nukkuessa päiväunia.

Poikani oppi melkein samantien lähdönkin,kun ei jaksanut odotella ,että tulen tytön kanssa perästä.

Tyttöni kiljuu ja kirkuu,Heiluttaa käsiään ja jalkojaan ja hokee”muapelottaamuapelottaamuapelottaa” !poikani kannustaa siskoaan:kyllä se siitä Wilma ,kun vaan luotat itseesi niin sitten se sujuu!Ihanaa viisivuotiaan viisutta vakaalla itsevarmuudella ,päivän kokemuksella.

On hauskaa seurata ohikulkevien ihmisten ilmeitä meidän harjoitellessa.Hyväntahtoisia ja muistontäyteisiä hymyjä.Ovat selvästi kokemuksesta hengessä mukana.Aikuisten vaivihkaisia katseenvaihtoja -lapset eivät huomaa.

Nyt pojastani ei näy jälkeäkään…Aamu 8lta hän laittaa vaatteet päälle ja kypärän ja lähtee pyöräilemään ,ihmetellen miksen minä tule mukaan .Välillä hän käy hengästyneenä juomassa ja lähtee taas.

Voi sitä osaamisen ja vapauden tunnetta.Vauhtia ja taitoa!Hän on ansainnut tämän!Ja ehkä ihottumakin helpottaa onnistumisen tunteen ja energian purkautumisen myötä?

Kylläpä minä olen ylpeä!

Pojastani -ja itsestänikin!(nimim. itsekin vasta 9vuotiaana pyöräilemään oppinut)

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *