Olipa kerran…

…talo, jonne kaikki mahtuivat asumaan.
Siellä sai leikkiä tai nukkua tai vaikka vaan olla, jos siltä tuntui.
Se oli niin iso talo, että sillä ei ollut rajoja…

Talossa pidettiin seuraa yksinäisille …

Ja hoidettiin sairaita…
Välillä talo hajosi myrskyssä ja myllerryksessä, mutta aina, kun siltä tuntui talo rakennettiin uudestaan…
Niin kauan , kunnes eräänä päivänä poikanen kasvoi isoksi .
Silloin talo muutti muistojen maailmaan ja pysyi siellä ikuisesti.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *