Onko jo sunnuntai?

Ainainen ongelma siitä, mitä teen aamulla kun lapset ovat yötä pois kotoa.
Järkyttävää kyllä, en oikein osaa tehdä mitään enkä tiedä pitäisikö.
Mieli tekisi kovasti siivota, järjestellä ja touhuta. Nauttia siitä, että saa tehdä jotain rauhassa.
Vai pitäisikö kuitenkin nauttia siitä, että saa olla tekemättä mitään rauhassa.
Olenkai kuitenkin enemmän tekijä -tyyppiä.

Eilen olin Kampin Marimekolla mukana vetämässä Mari-Pajaa. Tehtiin ryijysolmukoruja ja isoa yhteistä ryijyä Marimekon tasaraita kankaista.
Arvostan päiväkodin tätejä, jotka touhuavat lasten kanssa pedagogisesti koko päivän.
Minä vain kolme tuntia … mutta innostuneita lapsia oli ilo auttaa ja seurata.
Illalla pääsin teatteriin.
Sitten piti vielä tavata mies keikan jälkeen kaupungissa.
Päädyimme kuitenkin tekemään treffit kotiin…

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Voi tiedän tunteen!Ihana vapaa ja sitä pyörii kuin päätön kana eikä saa aloitetuksi mitään.Voin lohduttaa että lasten kasvamisen myötä kasvaa myös "äidin kestokyky kestää mitään tekemättömyyttä" : olisinpa tiennyt tuosta tapahtumasta -pyörin juuri kampin kulmilla usein työnkin puolesta.Kiitos "tarhatätinä -"kiitos lämmittää mieltä!Mukavaa sunnuntaita sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *