Paluu

Tällä viikolla tapahtui virallinen paluu töihin.

Epäsäännöllisestihän minä ja vielä vähän,mutta tämä viikko lähenteli jo aikaa ennen Wäinöä.

Keskiviikkona aamu alkaa kuudelta.
Tyhjä,hiljainen aamiaispöytä…

Kaapelitehtaalla tiimi valuu studiolle pikkuhiljaa.
Tänään kuvataan ensi syksyn ja talven mallistoa .
Meikkaan ja kampaan,muiden toiveiden ja minun näkemykseni mukaan. Malli on ihana,tuttu,super ammattilainen.Mulla siis suhteellisen hyvät työ olosuhteet… Loisto tiimi.Kokenut,tehokas ,superammattilainen.Mikäs tässä on ollessa.



Torstaina aamu alkaa puoli seitsemän.
Aamiaispöytä ei ole tyhjä vaan täynnä elämää ja puuroa.
Lapset ehtivät herätä ennen lähtöäni ja minun on vaikea päästä lähtemään.
Taksi vie kuitenkin kaapelille ja samaa jatketaan. Ensi talvea.
Huulet ovat tänään punaiset ,sellaiset ihanan oranssiset ja hieman suttuiset,sitten iltapukuihin tumman luumut täyteläiset ja pehmeät.
Kaikki tehdään kovasti töitä. Paljon kenkiä,paljon koruja,paljon kaikkea. Ennenkaikkea paljon kuvia : n. 53 . Ja perjantaina kuvien pitää olla valmiina.Käsiteltyinä, lähetettynä asiakkaalle.Tiukka aikataulu. Tosi tiukka.

Lupasin kuvaajalle,että tulen yöllä plokkaamaan jos hiuksista törröttää yksikin karva(;D). Tausta on musta,malli vaalea,valot kovat,jokaikinen hiuskarva erottuu. Tarkkaavaisuutta siis.

Olen pyytänyt assarin iltapäiväksi.Luottohenkilöni,jolle uskon loput kuvauksesta,sillä kotona minua odottaa kovasti eräs pienenpieni poika.
Hän on huono syömään kun olen poissa.
Koko ilta sitten istutaankin hiljaa sylikkäin kun muut lapset ovat kavereilla.Lumisadetta katsellessa hän nukahtaa syliini iltanokosille.

Perjantai

SuurenKäsityöLehden päätoimittaja tulee hakemaan kuvauksiin klo 8.50 .
Etsin Puotilan kartanosta sopivan meikkauspaikan ja ryhdyn töihin.

Huonossa valossa meikkaan ja kampaan ja sitten ulos kuvaamaan.
Meitä jännittää.
SKn ensimmäinen Villaketun suunnittelema kansi Helmikuulle on tekeillä.
Ja voin paljastaa,että varsin hillittömän herkullinen juttukin sisäsivuille… 10 kuvaa yhteensä.Aika paljon.
Näyttää hyvältä,tosi hyvältä.Tunnelma helpottuu,rentoutuu,suorastaan repeää.
Noh,kuinkas muutenkaan,loistava tiimi!
Myöhemmin päivällä omat lapseni tulevat kuvauksiin -myöskin töihin.Ihana nähdä heitä! Täynnä puhtia ja hyvää mieltä kuvataan .Saadaan kuvattua mitä pitikin.

Pakkaan miehen kanssa tavarat ja lapsetkin autoon ja mennään koko perhe itikseen hurvittelemaan -palkinnoksi meille kaikille.Lapsille,Isille ja minulle.Raskas viikko.
Puotilan kartano alkaa täyttyä hautajaisvieraista.
Ehditään pois alta,juuri parahiksi.
Nyt sylissäni pötköttää tissiä ja läheisyyttä kaipaava pieni poika,joka silminnähden ja korvinkuullen ilahtuu joka kerta kun palaa kierrokselta takaisin keittiöön varovaisesti kurkistamaan,että onkohan se äiti vielä siellä keittiönpöydän ääressä kirjoittamassa kotoisasti blogiaan…Ja onhan se!
Hyvää viikonloppua!
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Olipas kaunis postaus. Samaan aikaan riemastuttava ja liikuttava. Sitä se kai on, taiteilua kahden maailman välillä.
    Oikein mukavaa, ja rentouttavaa, viikonloppua 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *