Pariisi lapsen silmin

Seine on juuri niin suuri, kuin hän oli kuvitellutkin.
Minä olen onnellinen, kun näen lapseni siinä rannalla.
Louvre taas on isompi, kuin mitä hän ikinä osasi kuvitella.
Tyttöni asuisi suurimmassa tornihuoneessa, jossa on upea veistos ikkunan yläpuolella.
Minä valitsin sen, missä on eniten ikkunoita.
Äitini asuisi siinä, josta on aukeimmat näkymät.
Ja Mona Lisakin on ihmeellinen. Se seuraa katsojaa katseellaan ja sillä on ihmeellinen ilme.
Opettaja on kertonut, että sillä oli joskus huntu kasvojen edessä, mutta se poistettiin.
Noniin, MonaLisa nähty. Nyt ulos.

Miksi pitää kävellä niin paljon? Eikö otettaisi Taksi?
Miksi metro on niin monimutkainen? Helsingissä on paljon helpompaa.
Joo, mennään kuitenkin maailmanpyörään.

Sitten oli,
Champs Elysee. Voi, kun törmäisi Johnny Deppiin.
Eiffelin tornin kolmen tunnin jonotus. Sujui yllättävän hyvin.
Jauhelihapihvit ja ranskalaiset.
Crepe sokerilla
Ostoksia. Kimalletta ja maailman vihreimmät kengät.
Crepe sokerilla ja voilla.
Ilotyttöjä ja puhelinkopissa asuvia kulkureita.
Pitkiä päivällisiä.
Crepe sokerilla.
Tätejä ja setiä. Sukulaisia.

Lapsen silmin näen itsekin tietyt asiat toisin, tai oikeastaan korostetusti.
Se, miten ihmiset suhtautuvat lapsiin. Huomaavat ja huomioivat yhtälailla, ellei enemmänkin kuin aikuista. Miten onnelliseksi suomalainen lapsi siitä huomiosta tuleekaan. Oivalluksenkin tein siitä, miten Ranskassa ja monessa muussakin maassa, ihminen huomataan ja sitä kauttahan ihminen on olemassa.

Kuinka torilla lapselle annetaan maistiaisia yhtälailla kuin aikuiselle ja miten lapsellekin sanotaan päivää ja näkemiin ja hänenkin oletetaan toimivan samoin.
Oletteko huomanneet, että täällä Suomessa usein lapsi on näkymätön ja hänen oletetaan olevan hiljaa ja sekaantumatta keskusteluun. Kun astut kukkakauppaan, tervehtiikö myyjä myös lasta?

Kommentit
  1. 3

    sanoo

    Ihana kuva äidistä ja tyttärestä. Te säteilette! Liikuttava matkakertomus. Ihanaa, että pääsit myötäelämään tyttösi kokemuksia ja aistimaan kaupunkia ja sen tunnelmia, ehkä ihan uudellakin tavalla.

  2. 7

    sanoo

    Nautin tämän lukemisesta monestakin syystä. Ennen kaikkea oli ihana lukea yhteisestä matkastanne juurillesi, lapsesi juurille myös. Pariisi kiehtoo ja kiinnostaa. Kummityttöni, pieni vauva vielä, on puoliksi ranskalainen ja toivon joskus pääseväni hänen ja hänen vanhempiensa (totta kai!) mukaan tuonne sinulle rakkaaseen maahan.

    Ajatuksesi lasten huomioimisesta ovat tuttuja!

  3. 9

    sanoo

    Olet niin oikeassa tuosta lapsien huomioimisesta. Voisimme kyllä oppia muilta kansoilta sitä! Mutta myönnän syyllistyväni siihen itsekin, kasvattavani lapsistani näkymättömiä, muka kilttejä. "Sitten kun mennään sinne, niin olette kiltisti, ihan hiljaa…"

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *