Reipas




Uusi koulu,yli kaksi kertaa vanhaa suurempi.
Uudet opettajat.
Uudet kaverit ,paikkansa löytäminen luokassa ja koko koulussa, kuka kenenkin kanssa.
Pysyykö vanhat kaverit.Kelpaako vielä.
Luokat ja uusi ruokala.
Uudet kouluaineet, ensimmäinen vieras kieli.
Paineet.
Uusi koulumatka, jännittävä.Metrollakin pitää.

Voin vain yrittää eläytyä kaikkeen tunnemylläkkään,mitä tyttöni kokee tällähetkellä.
Jännitys ja epävarmuus, mutta myös silmin nähtävä innostus purkautuvat kiukkuna ja pahana mielenä.
Ei tarvitse olla noin reipas -sanon.
Saa olla ikävä vanhaa koulua ja saa surra.
Saa itkeä ja saa iloita uudesta.
Saa jännittää.
Ei tarvitse olla niin reipas…

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Ihanasti kirjoitettu.
    Meillä saman ikäinen vanhin tyttö ja vaikka koulu pysyi samana, luokka muuttui, tuli uusia kavereita, osa vanhoista muutti pois, uusi kieli, monia opettajia, pitkiä päiviä. Reippaasti mennään, ei valiteta, mutta lisäkuorman äiti huomaa.

  2. 2

    sanoo

    Hieno postaus. Toisaalta me aikuiset emme koe/näe/tunne asioita niin kuin pikkuiset tuntevat. Meillä on niin monenlaisia raameja uusille asioille. Pikkuiset elävät aivan eri raameissa. Kaikkea hyvää pikkuiselle ja hänen äidilleen!

  3. 3

    sanoo

    Voi jestas.
    En osaa kuvitella kumpaakaan omaani vastaavaan tilanteeseen. Yksin koulumatkalle ja metrollakin ja kaikkea.
    Ehkä he selviytyisivät jotenkin mutten osaa edes kuvitella.
    Ei tarvitse olla niin reipas, se on ihan totta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *