saarielämää

Viisi päivää äitini saarella.
Miten ihanaa seurata lasten touhuja luonnossa.
Ja varsinkin sitä olemisen vapautta.
Miten omakin sielu lepää.
Lapset tuoksuvat tuulelle ja suolalle ja hieman havun neulasille.

Tosin -1,5 vuotiaan kanssa jyrkän kallioisella saarella on välillä fysiikka koetuksella.
Iltapäivällä tuli aina olo, että nyt ei jaksa metriäkään.Ei yhtäkään vaipanvaihtoa eikä fortunaerää.

Iltapäiväkahvi teki kummia ja iltatoimet sujuivat taas rutiinilla.
Sauna ja uinti meressä tainnuttivat mukavasti.
Hetki aikuisten kesken keskustelua, kirja ja nukkumaan.
Kelloa ei tarvittu.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *