sunnuntai

Nousen ylös,varpaita paleltaa vähän.Jokapaikkaa kolottaa hartioita ja alaselkää särkee.
Tullessani alas portaita näen, että
sohvalla odottelee yksi toipilas ja yksi joka näyttää melkoisen kalpealta…kuumetta.
Vauvalla taudin jälkeistä ripulia.
Aamupala ei maistu oikein kenellekään.
Saan aikaisen puhelun ystävältä Euroopan ääristä ,puhelinkopista juna-asemalta,reissumies matkalla taas johonkin.Ihanaa kun soitti.
Juon eilistä kahvia ja mietin erästä loukkausta,joka tehtiin ystävälle ja hänen blogilleen eikä ajatus voi olla matkaamatta eiliseen teatterikokemukseen.Tuntematon sotilas.
Sehän kertoo meidän kaikkien sodasta.Nykypäivästä ja siitä,kuinka törmäämme pieniin sotiin lähes joka päivä.Sekä kansallisiin,että henkilökohtaisiin -niihin sisäisiinkin.
Mies lähtee viikoksi Lappiin.Tuntuu kuin olisin valmistautumassa rynnäkköön.Kun hyvin suunnittelee – silmät kiinni pidätä hengitystä-läpi mennään.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tsemppiä tulevaan viikkoon!

    Ja se voisi olla ihan kiva juttu, jos joskus keväällä tultais Kanervan kanssa yhteis tuumin kyläilemään. Joku ihana lämmin, aurinkoinen keväinen päivä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *