Aamupalaa paperilautasilta

IMG_3675

 

IMG_3669

Viimeinen päivä ennen evakkoa. Karjalanpiirakat syödään jo pahvilautasilta. Paljon ollaan tyhjennetty, mutta näyttää siltä kuin ei mitään. Homma on silti ihan hanskassa, yhtä varvasmurtumaa lukuunottamatta. Huomenna alkaa keskikerroksen lattia- ja lämmitysvesiputkiremontti. Samalla maalataan seinät ja tapetoidaan osa, sekä asennetaan uusi keittiö. Kaiken, siis kaiken lattioilta ja muualtakin pitää olla muutettu pois huomiseen mennessä, jolloin me lähdemme evakkoon ja Antin porukka tulee hommiin. Kun tullaan evakosta, on lattiat luultavimmin valmit, mutta keittiötä ei vielä ole.

Antti soitti vielä varmistaakseen, ettei laiteta tavaraa autotalliin -eikä yläkertaan. Tarvitsevat työskentelytilaa. No just. Sinnehän me juuri ajateltiin tavarat kantaa. Onneksi soitti. Konttiin ja kellariin, saunaan ja pukuhuoneeseen mahtuu kyllä jotain.

Banaanilaatikot lopuui kesken. Nyt käytetään luovia ratkaisuja, kuten vanhojen keittiönkaappien laatikoita ja saunan lautelle tavaraa voi viedä ilman pakkaamistakin. Aamulla heräsin kroppa ihan jumissa ja varvas jomottaen. Pääsenköhän huomenna enää ylös laisinkaan.

IMG_3670

Ystävän apu paras apu

 

IMG_3588

 

IMG_3547

IMG_9384

 

Jokainen remontoija varmaan tietää, että jossain vaiheessa tulee se tilanne, että tuntuu ettei enää jaksa tai ei mitenkään voi ehtiä aikataulussa. Meille tuli nyt se tilanne.

Mies on palautunut syksyn kiertueiltaan ja yksi tiukka rutistus oli vielä jäljellä tyhjentämisen lisäksi. Ennen evakkoon lähtöä, heti joulun jälkeen, pitää koko keskikerroksen olla tyhjä. Tarkoittaa myös keittiötä, sillä kaapistot pitää purkaa pois remontin tieltä. Lattiat siis puretaan lämmitysvesiputkien uusimisen vuoksi. Tilalle tulee uusi lautalattia.

Siinä oltiin sitten kaksi päivää pakkailtu ja kannettu laatikoita ja tehty töitä samaan syssyyn, sekä yritetty hoitaa kunnialla läpi lasten viimeiset koulupäivät. Jaksaminen aika tiukoilla. Huono äiti -saldona esimerkiksi 2 kertaa kotiin jäänyt tonttulakki, kun en ehtinyt pysymään kaikkien kolmen lapsen Wilmaviestirumban perässä. Tuli siitä sitten paha mieli lapselle ja äidille, kun kaikilla muilla oli tonttulakki.

Ja sitten tuli se hetki, että me ei ehditä tai jakseta ja miten muka joulu järjestetään?

Mies lähti keikoille, minä purin hammasta yhteen ja päätin, että me muuten ehditään. Olin jo pyytänyt äidin apuun, koska halusin voida keskittyä pakkaamiseen ja kantamiseen. Sitten ilmoittautui ystävä avuksi. En ole kehdannut ketään pyytää apuun, mutta tämä ystävä on ollut ennenkin apuna juuri näissä ”en enää jaksa” -tilanteissa. Viimeksi kuusi vuotta sitten, kun remontoitiin yläkertaan yhdestä lastenhuoneesta kaksi. Silloin mulla oli kaksi lasta ja vauva ja mies -keikoilla.

On se kumma, että ihan vain tieto siitä, että joku on tulossa auttamaan, saa aikaiseksi vipinää. Se on niin suuri helpotus, että kaikki sujuu kevyemmin eikä urakka näytäkään niin suurelta. Ja kun ystävä tarjoutuu itse ilman pyytämistä, ei tule ollenkaan syyllinen olo, että tämä pitäisi korvata jotenkin.

IMG_3555

IMG_3553

IMG_3552

IMG_3548

Niin, että saatiin sitten tosi paljon tehtyä lasten joulujuhlien jälkeen. Reippaat apulaiset palkittiin päivällisellä ja saunalla. Apujoukko toi himoitun norsupiparimuotin ja taikinaa. Pakkohan se oli tehdä norsulauma meidän talon pihalle, koska norsulauman voimia nyt tarvitaan. Kun mies palasi eilen yöllä, näki hänenkin ilmeestään helpotuksen, kun jotain oli tapahtunut: kaappeja siirtynyt ja kirjasto jo lähes tyhjä.

Homma jatkuu ja keskiviikkona yritetään rauhoittua jouluun edes kahdeksi päiväksi. Sitten on pari päivää aikaa tyhjentää keittiö.

Joka paikan höylä

Teen kaikkea yhtä aikaa, enkä oikein saa mitään valmiiksi. Yritän saada työt tehtyä viikon alkuun mennessä ja samalla pitäisi saada kirjasto ja olohuone, halli ja kuisti tyhjennettyä. Poikasen huone on maalausta ja lattiaa vaille valmis ja viikonloppuna olisi tarkoitus kalustaa huone -ehkä (riippuen mitä tänään ehtivät tekemään. Tällä viikolla olen kuitenkin jo päättänyt lattian värin, lankkujen leveyden, hakenut laminaatit yläkertaan, tilannut tapetit ja maalannut vessan pikkukaappia. Niin ja pakannut vasemmalla kädellä.

Onneksi mies on vihdoin kotona  ja kantaa laatikoita minkä kerkiää. Ollaan just siinä vaiheessa, että ollaan mielestämme jo täytetty kamala määrä banaanilaatikoita, mutta tavara ei vain näytä loppuvan. Hyvin mielenkiintoinen prosessi tämä oman kodin sisällä muuttaminen. Eihän tällaista kodin täystyhjennystä tee koskaan, paitsi muuton aikana. Tekee todella hyvää käydä läpi kaikki hyllyt ja kaapit ja järjestää kaikki takaisin harkiten.

Mulla on sellainen moodi, että haluaisin luopua kaikesta tavarasta. Kaipaan tänne kotiin avaruutta ja selkeyttä. Vaatteita lähti vaatekaapistani 2 jätesäkillistä vaatekeräykseen ja sydän verellä olen vienyt lastenkirjoja päiväkotiin. Kaikki tärkeimmät tietysti säilytetään. Eihän kukaan mielipuolinenkaan voisi luopua Tiitiäisen runopuusta tai Topi traktorista, joita on lasten kanssa luettu niin, että sivut jo irtoavat.

Vaikein oli piano. Mulla on aina ollut kotona piano, mutta totuuden nimissä meillä sitä ei kukaan soita. Se on aika ruma ja vie kamalasti tilaa. Meillä on kuitenkin kitaroita, bassoja, huiluja ja sähköpiano, jos sille tuulelle sattuu. Piano sai täydellisen kodin serkultani, joten olen oikein huojentunut.

Tämä viikonloppu menee siis pakatessa, siivotessa, maalatessa ja kirjoittaessa. Ai niin, onhan ne lasten joulujuhlatkin huomenna.

IMG_9313

IMG_9314

IMG_9301

IMG_9176