Koiranlogiikka hakusessa


IMG_2256 (1)

 

 

Se haukkuu aina kun meille on tulossa joku, vaikka tulija olisi oma perheenjäsen. Eniten se kuitenkin haukkuu vieraille miehille, jotka tulevat sisään saakka. Mutta jos vieras vaan uskaltaa rapsuttaa, loppuu haukkuminen siihen paikkaan. Pandalla on tapana nojata ihmiset lähes kumoon. Se rakastaa yli kaiken rapsuttavia vieraita. Tietty.

Joskus Panda haukkuu myös naapurin pihassa tapahtuville asioille. Jos toiseen pihaan tulee vaikka vieraita autolla, täytyy siitä ilmoittaa meille, joskus ihan ärsytykseen saakka. Kun haukkuminen kielletään, Panda oikein pidättelee -tai yrittää, muttei voi. Huulet lepsuvat ilmavirrasta, kun vaarasta varoittavat tukahtuneet haukahdukset tulevat vatsasta ulos väkisin. Kutsumme sitä buffautteluksi.

Mutta tänään. Aamu seitsemältä -kenties aikaisemminkin, urakoitsijoiden paku ajoi pihaan. Vieraita miehiä astui pihalle, he avasivat autotallin ja alkoivat piikkaamaan kellarissa ja touhuamaan pihassa.

Panda ei pihahtanutkaan! Ei minkäänlaista reaktiota!

Hienoa Panda, aivan fantastista, mutta mistä ihmeestä voi olla kyse?  Voisiko se johtua valtavasta viisaudesta ja maailman menon ymmärtämisestä (jota tietysti toivon).

Vai johtuuko se siitä, että Panda nukkui onnensa ohi eli hetken, kun urakoitsijat tulivat pihaan, eikä nyt hahmota, että ääni on jonkun vieraan henkilön aiheuttamaa?

Voin vain toivoa, että tämä meno jatkuu. Oli syynä sitten tyhmyys tai oletettavampi  maata syleilevä viisaus.

Luonto räjähti

 

IMG_2007

Luonto räjähti yhdessä yössä.

En ajatellut tekeväni pihamaalle yhtikäs mitään tänä kesänä, mutta jos ja kun remontti venyy, niin onhan se nyt aika hurjaa katsella tällaista viidakkoa koko kesäkuun ja mitä naapuritkin sanoo.

Mutta totuuden nimeen, en ole todellakaan mikään viherpeukalo. Odottelen, että lapset ja Panda lopettavat pihalla möyrimisen. Sitten jonain päivänä opettelen viherpeukalouden.

Mutta nyt täytynee patistaa mies ajamaan nurmikko (yksi ainoita kotihommia, jota en suostu edes opettelemaan) ja itse kyykistyä poistamaan pahimmat rikkaruohot. Odottelen inspiraatiota kenties viikonloppuun.

Meidän pihassa on kokoonsa nähden niin paljon puita, että täällä ei kasva melkein mikään. Se sopii mulle ihan hyvin. Olen pitänyt ruukkupuutarhaa ja tulppaanit jaksaa kyllä aina nousta maasta. Mies on kasvattanut chilejä ruukuissa.

Onnekseni pari pionipuskaa kasvaa yllättävänkin innokaina. Haaveilen syyshortensiasta, mutten ole löytänyt sille paikkaa. Yksi ehti jo kuollakin. Pidän siitä, että se kukkii syksyllä ja kukat muttuvat upean värisiksi kuivahtaessaan. Valtavia syyshortensiapalleroita vaeltelee pitkin katuja aina ensimmäisissä syysmyrskyissä.

Vanhoja perennoja on kahdessa paikassa -meidän pihan ainoissa aurinkoisissa kohdissa. Ne on ihania ja mietin, että kuinkahan niitä pitäisi oikein hoitaa, jotta kukostaisivat? En ole koskaan tehnyt niille mitään. Jakanut tai lannoittanutkaan.

Tänään meidän pihassa kävi kuvaamassa A-lehtien kuvaaja. Bannerikuva otettiin uusiksi, kun ensimmäisenä kuvauspäivänä oli niin sateista ja harmaata. Silläaikaa pihakin ehti vehreämmäksi, joten paljon raikkaampi kuva tulossa tuotapikaa.

Panda on muuten loistava kuvauskoira. Kauheen kiltisti se istahtaa mun viereen. Nyt jopa nojaili niin intensiivisesti, että meillä oli täys työ saada se pois mun naamani edestä. Eipä sillä minulle nyt kauheasti väliä olisi ollut, mutta kuvaaja toivoi, että minustakin näkyisi jotain muuta kuin jalat.

 

IMG_2009

IMG_2011