Tiskitaso työtasoksi keittiöön

 

Näyttökuva 2015-12-22 kello 11.09.46

Yhteistyössä Stalan kanssa.

Keittiö on viimeistä palaa myöten tilattu! Tilasin tiskitason juuri viimetipassa! (Okei, jääkaappi on vielä hankkimatta, mutta luotan tammikuun alennusmyynteihin.) Vihdoin huoleton ja kestävä työtaso! Harvoin ehkä tulee ajatelleeksi, että tiskitasoa voi käyttää työtasona. Puutasot ovat kauniita, mutta tahriintuvat ja naarmuuntuvat helposti ja niitä pitää huoltaa. Terästaso on ikuinen.

Kun keittiön työtasot ovat kovalla kulutuksella, täytyy materiaali miettiä tarkkaan -työni takia kotikeittiön käyttö on tavallista kuluttavampaa. Liedeksi valikoitui Ilven kaasu/keraaminen liesi kahdella uunilla ja teräspinnalla, joten halusin samaa ”ammattikeittiö” -henkeä muuallekin keittiöön. Siitä se siis kaikki lähti. Liedestä.

Uusien Ikean kaappien päälle asennetaan siis Stalan tiskitaso, joka päällystää koko kaappirivin. Tasolla on  huoletonta leipoa, ja valmistella ruokaa. Kun löysin Stalan sivuston ja suunnitteluohjelman (linkki yllä), eteeni avautui ihan uusi tiskipöytämaailma, josta mulla ei ollut aavistustakaan. Tiskitason voi suunnitella omien tarpeiden mukaan. Tasainen pinta? Reunat? Paksuus? Altaiden paikka ja koko? Mahtavuutta! Vaihtoehtoja on paljon ja mukaan voi tilata leikkuulautoja ja muuta tilpehööriä.

Rakastan suunnitteluohjelmia. Olen harrastanut niitä ihan olan takaa tässä remontin aikana. Tämä oli niistä selkein ja helppokäyttöisin. Ainoa mitä en tajunnut ensin oli, että mallistoja on kaksi. Desire&Combo ja Seitsikko. Niissä on erona allasmallit, pohjaventiili ja tiskitasoon tuleva pieni syvennys altaiden ympärille.

Ikeasta kyseltyäni selvisi, että tason on hyvä olla noin 4 cm leveämpi kuin mitä alakaapit ovat ja vanhoja tasoja mittaillessa huomasin, että myös syvyyden on hyvä olla muutamaa senttimetriä kaappeja syvempi. Tason syvyys muuttui tuosta kuvasta vielä. Ikean kaapit ovatkin nykyään 62 cm syviä ovineen, joten tason syvyydeksi tuli 64 cm.

Vaikeinta oli päättää altaiden koko ja lukumäärä, sekä tarvitaanko tiskitasoon reunat. Päätin tilata reunattoman tason, vaikka riskinä on tiskivesien valuminen, mutta ei meidän nykyisissä puutasoissakaan ole reunoja.

Sain tilattua tason vasta nyt, joten katsotaan, miten se ehtii. Parisen viikkoa lupasivat toimitusajaksi, mutta tässä on nämä pyhät nyt välissä. Eipä sillä, ei se keittiö ihan hetkessä valmistu, joten eiköhän tässä voida kaksi lisäpäivää olla ilman tiskipöytää jos niikseen tulee.

Vanhat kodinkoneet sain kivasti myytyä eteenpäin. Halvalla kun myy, niin pääsee varmimmin eroon. Olisi kurjaa heittää ihan toimivat laitteet kaatikselle.

IMG_3610

Ystävän apu paras apu

 

IMG_3588

 

IMG_3547

IMG_9384

 

Jokainen remontoija varmaan tietää, että jossain vaiheessa tulee se tilanne, että tuntuu ettei enää jaksa tai ei mitenkään voi ehtiä aikataulussa. Meille tuli nyt se tilanne.

Mies on palautunut syksyn kiertueiltaan ja yksi tiukka rutistus oli vielä jäljellä tyhjentämisen lisäksi. Ennen evakkoon lähtöä, heti joulun jälkeen, pitää koko keskikerroksen olla tyhjä. Tarkoittaa myös keittiötä, sillä kaapistot pitää purkaa pois remontin tieltä. Lattiat siis puretaan lämmitysvesiputkien uusimisen vuoksi. Tilalle tulee uusi lautalattia.

Siinä oltiin sitten kaksi päivää pakkailtu ja kannettu laatikoita ja tehty töitä samaan syssyyn, sekä yritetty hoitaa kunnialla läpi lasten viimeiset koulupäivät. Jaksaminen aika tiukoilla. Huono äiti -saldona esimerkiksi 2 kertaa kotiin jäänyt tonttulakki, kun en ehtinyt pysymään kaikkien kolmen lapsen Wilmaviestirumban perässä. Tuli siitä sitten paha mieli lapselle ja äidille, kun kaikilla muilla oli tonttulakki.

Ja sitten tuli se hetki, että me ei ehditä tai jakseta ja miten muka joulu järjestetään?

Mies lähti keikoille, minä purin hammasta yhteen ja päätin, että me muuten ehditään. Olin jo pyytänyt äidin apuun, koska halusin voida keskittyä pakkaamiseen ja kantamiseen. Sitten ilmoittautui ystävä avuksi. En ole kehdannut ketään pyytää apuun, mutta tämä ystävä on ollut ennenkin apuna juuri näissä ”en enää jaksa” -tilanteissa. Viimeksi kuusi vuotta sitten, kun remontoitiin yläkertaan yhdestä lastenhuoneesta kaksi. Silloin mulla oli kaksi lasta ja vauva ja mies -keikoilla.

On se kumma, että ihan vain tieto siitä, että joku on tulossa auttamaan, saa aikaiseksi vipinää. Se on niin suuri helpotus, että kaikki sujuu kevyemmin eikä urakka näytäkään niin suurelta. Ja kun ystävä tarjoutuu itse ilman pyytämistä, ei tule ollenkaan syyllinen olo, että tämä pitäisi korvata jotenkin.

IMG_3555

IMG_3553

IMG_3552

IMG_3548

Niin, että saatiin sitten tosi paljon tehtyä lasten joulujuhlien jälkeen. Reippaat apulaiset palkittiin päivällisellä ja saunalla. Apujoukko toi himoitun norsupiparimuotin ja taikinaa. Pakkohan se oli tehdä norsulauma meidän talon pihalle, koska norsulauman voimia nyt tarvitaan. Kun mies palasi eilen yöllä, näki hänenkin ilmeestään helpotuksen, kun jotain oli tapahtunut: kaappeja siirtynyt ja kirjasto jo lähes tyhjä.

Homma jatkuu ja keskiviikkona yritetään rauhoittua jouluun edes kahdeksi päiväksi. Sitten on pari päivää aikaa tyhjentää keittiö.

Joka paikan höylä

Teen kaikkea yhtä aikaa, enkä oikein saa mitään valmiiksi. Yritän saada työt tehtyä viikon alkuun mennessä ja samalla pitäisi saada kirjasto ja olohuone, halli ja kuisti tyhjennettyä. Poikasen huone on maalausta ja lattiaa vaille valmis ja viikonloppuna olisi tarkoitus kalustaa huone -ehkä (riippuen mitä tänään ehtivät tekemään. Tällä viikolla olen kuitenkin jo päättänyt lattian värin, lankkujen leveyden, hakenut laminaatit yläkertaan, tilannut tapetit ja maalannut vessan pikkukaappia. Niin ja pakannut vasemmalla kädellä.

Onneksi mies on vihdoin kotona  ja kantaa laatikoita minkä kerkiää. Ollaan just siinä vaiheessa, että ollaan mielestämme jo täytetty kamala määrä banaanilaatikoita, mutta tavara ei vain näytä loppuvan. Hyvin mielenkiintoinen prosessi tämä oman kodin sisällä muuttaminen. Eihän tällaista kodin täystyhjennystä tee koskaan, paitsi muuton aikana. Tekee todella hyvää käydä läpi kaikki hyllyt ja kaapit ja järjestää kaikki takaisin harkiten.

Mulla on sellainen moodi, että haluaisin luopua kaikesta tavarasta. Kaipaan tänne kotiin avaruutta ja selkeyttä. Vaatteita lähti vaatekaapistani 2 jätesäkillistä vaatekeräykseen ja sydän verellä olen vienyt lastenkirjoja päiväkotiin. Kaikki tärkeimmät tietysti säilytetään. Eihän kukaan mielipuolinenkaan voisi luopua Tiitiäisen runopuusta tai Topi traktorista, joita on lasten kanssa luettu niin, että sivut jo irtoavat.

Vaikein oli piano. Mulla on aina ollut kotona piano, mutta totuuden nimissä meillä sitä ei kukaan soita. Se on aika ruma ja vie kamalasti tilaa. Meillä on kuitenkin kitaroita, bassoja, huiluja ja sähköpiano, jos sille tuulelle sattuu. Piano sai täydellisen kodin serkultani, joten olen oikein huojentunut.

Tämä viikonloppu menee siis pakatessa, siivotessa, maalatessa ja kirjoittaessa. Ai niin, onhan ne lasten joulujuhlatkin huomenna.

IMG_9313

IMG_9314

IMG_9301

IMG_9176

Loppuväsymys, kuvauksia ja futismutsi

IMG_9252

Askarteluteipit Teippitarhasta

 

TheCockxCozy

Nyt taitaa vaivata loppuväsymys. Ei tarttis kuin ne tapetit vaan saada tilattua (odotan edelleen mallipaloja), mutta ei jotenkin nappaa. Ei millään. Ainiin ja jääkaappikin pitäis löytää ja tilata. Okei, töitä siunaantuikin tälle viikolle rutkasti ja koko syksyn keikkaleskeys alkaa todella verottaa jaksamista muutenkin.

Sitten on ne asiat, jotka jäävät minun/meidän hommaksi. Seinien maalausta, sisustamista, vähän tapetointiakin ja varmasti jotain muutakin, mitä en nyt jaksa tai tajua muistaa. Kivaahan sellainen tekeminen on, mutta milloin ihmeessä sellaista ehtii tekemään?

Tiedättekö, on myös tämä joulunaluskiire. Lasten hammaslääkäreitä, jalan röntgenkuvaus, ensi viikon koulujen erikoisaikataulut, joululahjojen viimeiset osaset… Paljon kaikkea, niinkuin kaikilla muillakin. Piparitalon sain kuitenkin tänään kasaan. Huomenna koristellaan. Olikin aika homma tehdä talostamme uudet kaavat. Katon uusi rakenne on todella haastava ja jokin pieni ajatusvirhekin pääsi kaavoitukseen. Ei se mitään. Ihan hyvä tuli.

Viikonloppu menee jalkapalloturnauksissa, synttäreillä ja toivottavasti pakatessa keskikerrosta laatikoihin. Hommaa siis riittää. Tämä päivä ja huominen menee kuvauksissa ja perjantai kuvauskamojen palautuksissa. Mutta viikon paras juttu oli tänään studiolla ollut Berninpaimenkoiran pentu. En kestä! Tunnen vieläkin sen pörröisen pehmeän turkin ja vauvakoiran tuoksun.

Ja hei, lauantaina The Cock’issa, Kasarmitorin kulmalla on keittokirjamyyjäiset. Suomen kiinnostavimmat keittokirjat ovat esillä ja ostettavissa pukinkonttiin. Ravintola tarjoaa joulupuurot ja lapsille pipareiden koristelua klo 12-15. Minunkin kirjani on siellä myynnissä. Kannattaa mennä. Harmittaa etten itse pääse, kun kuskaan juuri silloin meidän futareita pitkin kaupunkia.

Näyttökuva 2015-12-09 kello 22.40.34

Ihan hyvin on pärjätty?

 

Eteisen tilanne. Halli täynnä purujätesäkkejä ja kuisti, jonka kautta yleensä kuljetaan, jossa kaikki kengät ja vaatteet säilytetään, joka on täysin kaaoksessa ja niin sanottu umpikuja tällä hetkellä.

Eteisen tilanne. Halli täynnä purujätesäkkejä ja kuisti jonka kautta yleensä kuljetaan, jossa kaikki kengät ja vaatteet säilytetään,  on täysin kaaoksessa ja niin sanottu umpikuja tällä hetkellä.

Kiitos kysymästä. Hyvin on pärjätty tähän saakka. Meidän kaoottinen elämä sai remontin myötä lisäkaoottisuuskertoimen ja eniten jännitin, miten arki sujuu. Miten vaatteet peseytyy ja tavarat löytyy? Lähteekö lapset pölyisinä kouluun ja olenko muistanut kaiken muun lisäksi muistuttaa heitä kaikesta.

Tänään se sitten tapahtui, kun keskimmäinen sai raivokohtauksen, koska pyörän avainta ei löytynyt, teinin koulukaapin avain on kadoksissa ja kuopuksen puhelinhan on ollut kadoksissa jo muutaman viikon. Homma leviämässä siis käsiin. Help.

Tarte Tatin -keittokirjani

152810_TarteTatinJulkkarit_0062

Kuva: Viola Virtamo

 

IMG_8214

Keittokirjani on nyt virallisesti julkaistu!

Miten ihmeelliseltä tuntuukaan se, että jo nelisen vuotta päässäni muhinut idea on nyt kauniiden kansien välissä ja fyysisesti olemassa.

Viattomasta omenapiirakan himosta lähtenyt idea sai vahvistusta, kun isäni ojensi minulle kenkälaatikollisen reseptejä. Osa netistä ja keittokirjoista kerättyjä ja muokattuja, osa hänen omiaan. Isä oli kirjan prosessissa mukana etänä ranskasta käsin ja tavoitettavissa, kun tarvitsin tarkennuksia resepteihin. Hän näki kirjaan ottamiamme kuvia, mutta itse kirjaa hän ei ehtinyt saada käsiinsä.

Kuvasimme kirjaa kesällä remontin keskellä. Vaikka piha oli kaaoksessa, löytyi sieltä aina kohta, johon kuvaussetin sai rakennettua. Keittiö ja sisätilojen kaaos oli suurin haaste. Mutta päivä kerrallaan saimme kirjaa tehtyä kohti valmista. Ja nyt se on tässä.

Kiitos upea graafikko Enni Koistinen, kuvaaja Viola Virtamo ja Cozy Publishing.

IMG_8216

IMG_2165