Älä astu ovesta ulos.

IMG_0482

Tällainen näkymä odotti, kun tulin torstaina kotiin töistä. Juu, salaojituksen viimeiset metrit. Hautajaisten jälkeen tämä on ollut ensimmäinen viikko, johon olen pystynyt tarttumaan konkreettisesti. Edellisistä viikoista en muista oikeastaan mitään.

Kotiin tullessa, oli pakko kysyä pihalla ahertavilta työmiehiltä, että anteeksi, mutta miten pääsen kotiini. No kuistin ovesta. Ollaan siis niin pitkällä, että kuistinkin ovi on käytössä. Piha on tosin niin täynnä kaikkea, että talo pitää kiertää toiselta puolelta, jotta sieltä pääsee sisään tai ulos.

Etuovikin saatiin takaisin käyttöön eilen, perjantaina. Nopeaa, tehokasta toimintaa taas. Vanha porrasaskelmakin säästyi ja saatiin siirrettyä kokonaisena pois ja takaisin. Pihan pintoja hieman muokataan. Autopaikan kohtaa nostetaan ja tasoitetaan ja koko etuala tasoittuu hieman entisestä. Kaikki on multaa ja hiekkaa, eli tähän aikaan vuodesta mutaa, puhumattakaan ensi keväästä, jos pihaa ei vielä nyt pinnoiteta. En nyt oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Pinnoitus, siis laatoitus on tuskin mahdollista, sillä pihaan ajaa piakkoin valtava kaivinkone, joka kaivaa maan alta viemäriputket esiin kadulle saakkaa ja sitten talon ympärille kai rakennetaan jonkinsortin rakennustelineet kattoa varten. en tiedä.

Kellari kaipaa vielä paria lakkakerrosta, joten ensi viikon lopulla päästään kantamaan tavaraa kellariin.

p.s Vähän alkaa väsyttää tämä sotku ja kaikki. Kuopuksen kaveritkin ihmettelevät, että miten teillä on aina näin sotkuista. Miten teillä on täällä sisällä kaikkea? Jätesäkkejä ja tiiliskiviä. Niinpä. Muutama kuukausi vielä…

Sillä aikaa toisaalla

 

 

image

 

Etelä-Ranskan kuumuus näyttää yltyvän mitä lännempään mennään. Sukulaiskierros Ranskassa lasten kanssa on edennyt veljeni luota Monacon liepeiltä isäni luo St Tropez’n tienoille. Ajoin autoa täällä nyt ihan ensimmäistä kertaa ja se onnistui, eikä ollut yhtään kamalaa. Matka jatkuu Provence’iin isäni serkun ja tätini kotien kautta takaisin Nizzaan.

Yksin kolmen lapsen kanssa matkustaminen on aikamoinen homma etenkin, kun kyläpaikat vaihtuvat tiuhaan. Ranskassa lasten kasvatus on tiukkaa ja lapset puhuvat, kun heitä puhutellaan ja he tietävät paikkansa. Suomessa lapset kasvatetaan kyllä noin yleisesti ottaen todella liberaalisti, joten aina matkalla uuteen paikkaan selvitän lapsille kyseisen talon säännöt ja rajoitukset unohtamatta tietysti kaikkea kivaa, mitä tiedossa on. Ikäväkyllä muita lapsia ei taloissa juuri nyt satu olemaan, joka hieman paineistaa tilannetta, mutta hienosti ovat lapset sopeutuneet.

Aurinko, kuumuus, meri ja hyvä ruoka! Sirittävät sirkat ja Pinjapuun tuoksu! Yhteistä aikaa lasten kanssa. Ihan parasta mitä sielulleni voi juuri nyt antaa.

Sillä aikaa kotona tapahtuu kuulemma paljon. Salaojitus hieman odottelee, kun jokin toimitus on viivästynyt, seinien rakentaminen kellarissa on alkanut. Vesiputkistosta on löytynyt  jotain erikoisuuksia ja meillä on kuulemma käynyt valtava munkki, ettei mitään vesivahinkoja( kai) ole sattunut. Kiva. Vesiputkistoa etsiessä vessoista on avattu seiniä ja jotain, mutta arvatkaapa mitä? Mua ei stressaa lainkaan. Tiedän voivani luottaa urakoitsijaan ja mieskin on kotona, joten hei, me jatketaan nyt vielä lomailua vähän aikaa. Palataan myöhemmin asiaan. Nyt palaan nauttimaan tästä hetkestä.

 

 

Valua, salaojat, hellevaatteita ja sakot

IMG_2495

 

 

IMG_2494

 

IMG_2498

Tänään täällä on pyörinyt yhteensä 9 työmiestä ja Seneran maalämpöihminen.

Santun käsi on parantunut ja hän on päässyt hommiin. Nyt on taas koko tiimi kasassa. Aamulla tuli betoniauto ja koko kellarin lattiat valettiin. Alle jäivät lattialämmitysputket, joita en ehtinyt kuvaamaan.

Valu kuivuu nyt x päivää ja sillä aikaa tehdään salaojitusta. Yritän selviytyä järkytyksestä, sillä piha on todella hurjassa kunnossa, eikä tässä vielä mitään. Kun iso kaivinkone tulee kaivamaan viemäreitä pihan poikki, on peli menetetty. No, ihan vitsillä. Olen vain lievästi järkyttynyt, sillä eihän sitä koskaan tajua mitä kaikkea tällainen remontti aiheuttaa, ennenkuin remontti on päällä. Olen varautunut kaikkeen. Kyllä olen.

Talon ympärillä on paljon betonirakenteita, kukkapenkkejä, portaita ja terassikin. Periaatteessa kaikki joudutaan purkamaan salaojituksen tieltä. Ainoat, joiden toivoisin säilyvän kokonaisina ovat portaat. Pikkuportaat saunan oven edessä ja portaat epävirallisen ulko-oven edessä. Jos niitä ei saada ehjinä, joudutaan rakentamaan uudet. Kuistin edessä ollut betoniterassi oli jo haljennut ja painunutkin, se jouti pois jokatapauksessa.

Viikonloppuna kaiken ajan vei tyttären Prometheus-juhlat ja muuten olen ajellut satoja kilometrejä hakemassa netistä löytämiäni keittiön 50 -luvun kaappeja. Torstaina lähdetään matkoille, en ole pakannut tai tehnyt juurikaan mitään matkan eteen. Jotain hellevaatteita käyty ostamassa, sillä niitä ei täällä Suomessa ole todellakaan tarvittu tänä kesänä.

Kaiken kukkuraksi, kannustukseksi remonttiin, saatiin jonkin naapurin toimesta sakot kaikkien autoihin myös urakoitsijoiden, koska autot oli parkkeerattu ajosuunnan vastaisesti. Tie on kapea, parkkeerauspaikkoja on tosi vähän. Autoja on tuossa tien reunassa parkissa 3-4 ja kääntöpaikka on noin 300 metrin päässä tai sitten voi kääntyä vaarallisesti pienessä risteyksessä peruutellen ja pyörien. Ilo se on pienikin vahingonilo. Kai.