Pönttö ja sen kaveri puupaavo

IMG_3310 (1)

IMG_3314

 

Yhteistyössä Pohjanmaan Tiilirakenteen kanssa.

Pönttöuuni on vihdoin siinä vaiheessa, että siinä voi polttaa kunnon pesällisiä. Kyllä me ollaan nautittu. Mulla ei ole koskaan ollut kotona varaavaa takkaa ja tämä koti on huutanut sitä siitä saakka kun tänne muutettiin. Todennäköisesti se on huutanut sitä koko ikänsä, sillä merkkejä vanhankaan takan paikasta ei ole löytynyt. Kun ystäväni tuli käymään hänkin totesi saman tien, että täähän täältä on kokoajan puuttunut. No, nyt on! Varaava takka. Vai kuuluisiko tätä kutsua nyt sitten uuniksi?

Koska olkkarissa ei patteri toimi vielä, on takka kyllä pelastus. Yhdellä alkuillan pesällisellä pönttö lämmittää koko yön ja on aamullakin vielä lämmin. Maalämmön kanssa varaava pönttöuuni sopii erityisen hyvin. Takan sytyttäminen on miehen lempipuuhia ja ajattelin kouluttaa lapsista takansytyttäjiä niiksi päiviksi, kun mies on reissussa.

Hiilloksella on jo paahdettu vaahtokarkkeja -tietty ja eilen illalla nautittiin glögit ja joulutortut tulen loimussa lattialla istuen.

IMG_3266

IMG_3294

IMG_3304

Lattiaa puuttuu vielä pöntön takaa. Lattiat tehdään uusiksi joulun jälkeen. Lattiaksi tulee harmaaksi maalattu lautalattia. Sopii tuohon pöntän väriin vieläkin paremmin, kuin tuo nuhistunut vanha parketti.

Erityisesti minua ilahduttavat nuo puupaavot. Ystäväni, puuseppä Jani Pensola, kehitteli juuri sopivasti ja sattumalta tuollaiset heinot halkojen kantokopat, jotka saa pinottua päällekkäin. Hänen työhuoneensa Sipoossa on puulämmitteinen. Kyllästyttyään kantamaan halkoja kottikärryillä, hän kehitteli nuo paavot odotellessaan jonkin työprojektin maalin kuivumista. Olin jo ehtinyt etsiä sopivaa säilytyssysteemiä haloille ja nuo nyt vain kävelivät eteeni. Customwoodista saa tilata näitä 68 euron hintaan. Vähän tekisi mieli tuunata niitä. Maalata tai päällystää ulkopuolelta tapetilla. Toisaalta, tuo kaunis vaneripintakin on aika jees.

Pönttöuunimme tekniset tiedot ja muuta projektin aloitushässäkkää löytyy tästä vanhemmasta postauksesta.

IMG_3315

 

Siinä se nököttää. Vihdoinkin!

IMG_3165

Kaupallinen yhteistyö, Pohjanmaan Tiilirakenne.

 

Vihdoin, monen vaiheen jälkeen meillä seisoo olkkarin nurkassa pönttöuuni. Näimme sen siinä jo muuttaessamme tänne 10 vuotta sitten. Tämä oli se ensimmäinen asia, joka haluttiin putkirempan ja kattorempan lisäksi. Oli todella erikoista, ettei tällaisessa talossa ole yhtään varaavaa takkaa jäljellä.  70-luvun remontti selittänee paljon.

Ensimmäinen vaihe oli jo heinäkuussa, mutta sitten tapahtui remonttielämää. Seinän takaa, vessasta löytyi kosteutta, joka esti muuraamasta seinän taakse pönttöuunille tukilaattaa, koska vessan rakenteita piti tuulettaa ja kuivatella. Huomioitavaa on, että kun lattia heinäkuussa avattiin hehkutin, kuinka kuivia purut ovat. Kosteusvaurio oli viiden sentin päässä vessan puolella.

Sitten piti odottaa sopivaa hetkeä laatan muuraamiseksi ja nyt vihdoin laatta on kuiva ja muurari pääsi paikalle. Uunin materiaalit oli kannettu sisään jo silloin, kun pönttö saapui meille heinäkuussa ja kasa on siitä saakka odotellut kirjastossa. Isoin pönttöuunin kuoriosa odotti ulkona, muovitettuna, mutta silti pelotti, että kuinka se kestää sateet ja tyrskyt. No hyvin oli kestänyt.

Todella joustavasti saatiin aikataulut hoidettua muurarin kanssa, jonka siis piti tosiaan jo heinäkuussa tulla ensimmäisen kerran. Torstaina muurari vihdoin tuli ja muurasi uunin päivässä paikalleen. Kyllä se on komea! Kruunaa jotenkin koko kerroksen ja nostaa talon arvoa pelkällä läsnäolollaan. Olen niin onnellinen. Vihdoinkin!

Nyt täytyy vielä malttaa poltella tuikkuja kolme viikkoa, jotta uuni kuivuu. Sitten pikkuhiljaa saadaan aloittaa ns. kynsitulella (joo, opin termin vasta. Tarkoittaa sytykkeistä ja muusta pienestä tehtyä tulta). Juuri sopivasti saadaan alkaa lämmittää pönttöä, kun oletetut ensipakkaset saapuvat. Olohuoneen patteri kun on kokonaan pois käytöstä, sillä sen linjastosta löytyi vuoto.

 

IMG_3134 (1)

IMG_3137 (1)

IMG_3141

IMG_3143

IMG_3139

 

IMG_3167

 

Yllätys No 1, 2 ja 3

 

IMG_2295

 

Noh, kolme yllätystä yhdellä kertaa. Ei siinä mitään. Jotain tällaista odotettiinkin.

1. Yhden lattialaatan sijaan kellarissa oli kolme = kolme roskalavallista betonia ja triplasti työpäiviä. Myös Antin kaivurin piikkausterä, halkaisijaltaan 7 cm, katkesi. Oli vähän joutunut hommiin…

2. Viemäri löytyi. Takasta. Kyllä, viemäriputket kulkivat alakerran takan sisällä, joten takka piti purkaa ja seinä sen kyljessä, jonka piti taas kannatella keskikerroksen takan tukirakenteita. Pönttöuunin muurausaikataulu siis siirtyy eteenpäin tulevaisuuteen.

Tämä takan purku aiheuttaa valtavan dilemman, sillä seiniä kaatuu pakosta lisää ja se taas tarkoittaa, että kellarin pohjan voisi suunnitella lähes kokonaan uudestaan. Suunnitelman pitää olla valmis tyyliin huomenna tai maanantaina, kun LVI-suunnittelija ja putkari tulevat paikalle.

Vietinkin koko iltapäivän äitini kanssa kellaria pohtien ja eri vaihtoehtoja miettien. Kaikki vaihtoehdot käytiin läpi, vinoista seinistä autotallista luopumiseen. Näyttää kuitenkin siltä, että palataan vanhaan ja pitäydytään alkuperäisissä suunnitelmissa. Kantavat seinät ja keskusmuuri rajoittavat muutoksia aikalailla. Lopuksi tuntui kuin korvista nousisi höry ja silmissä pyöri senttimetrit.

3. Talon pohjarakenne yllätti Antin ja rakenne on, kuulemma suht tyypiillisesti Rintamamiestaloille, kelluva. Sen on kyllä huomannut esimerkiksi raskaiden rekkojen ajaessa ohi, talo hyllyy.

Rintsikat on usein rakennettu kiinteälle maaperälle. Jos ei näin ole, niin sitten talosta on tehty kelluva. Kelluva kuulemma tarkoittaa sitä, että talo ikäänkuin kelluu pohjaveden päällä, eikä ole kiinni missään kiinteässä.

Tämä tarkoittaa Antin osalta lattiarakenteiden uudelleen suunnittelua ja alimmaista laattaa ei voida purkaa kuin viemäreiden kohdalta.

Myös sisältäpäin tehtävä salaojitus on nyt mahdoton, vaan se pitää tehdä perinteisesti ulkoa. Se on nyt ainoa asia, joka tässä maksaa suunniteltua enemmän ja tietysti se, että seiniä pitää rakentaa uudestaan.

Eipä muuta tällä kertaa.

Huomenna herätään taas seitsemältä piikkausmeteliin.

Koivula kuittaa.