taistelu

Tänä talvena on sen verran sairasteltu ja
kamppailtu voimia vievän surun kanssa, että päätin ottaa järeät aseet käyttöön.
En ole laisinkaan niitä ihmisiä, jotka joka aamu napsivat kaikenlaisia hyvää tekeviä vitamiineja kuin liukuhihnalta.
Minun on vaikea muistaa mitään sellaista.
Antibiootitkin (joita on nyt jouduttu ottamaan) tuottavat vaikeuksia.

D- vitamiinia syömme nyt koko jengi, lapset 10mg ja me 20mg. Enkä tiedä riittääkö sekään.
Lisäksi juon jo toista pulloa Kreuterbleutsaftia…tai ei sen nimi ole enää se, vaan  Floradix.
Tällaiselle aneemikolle se on hyvä vahvistusmikstuura.

Enpä tiedä mikä vaikuttaa mitenkin, mutta viikon takaiseen oloon verrattuna on oloni pirteä, silmät tuntuvat pysyvän auki päivälläkin, eikä päätä enää huimaa väsymyksestä.

Pitkä on ollut talvi. Ja aina vaan jatkuu.
Ajattelin yrittää nauttia, vaikka näenkin jo mielessäni ensimmäiset porraskahvit aurinkoisena kevät aamuna, täynnä visertäviä lintuja ja lämmittävää aurinkoa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Minulla ei ole ollut surua (siitä kiitollinen) enkä ole ollut sairaana (siitäkin) mutta kyllä on ollut äärettömän uuvahtaunut olo ja on edelleen. En tiedä miksi ja mikä auttaisi, kun syön aivan kuten muulloinkin ja nukun hyvin.

    On varmaan suurimmaksi osaksi korvien välistä kiinni nyt. En näe iloa enkä valoa oikein missään kuin ihan hetkittäin. Sitten on taas ihan hällä väliä -olo. Nukkuminen olisi suosikkiasiani koko ajan.

  2. 3

    sanoo

    Niin määäkin ajattelin että peruskamaa…jotenkin mulle vaan vähän uutta ja tuntematonta. Mietin että miksi ei muina vuosina…tai hyvähän se ettei!
    Yritän tänään vältellä kaikkia niitä asioita joita yleensä joudun tekemään: ruuanosto, ruuanlaitto, kotihommelit…jos se auttaisi kans osaltaan.
    Voisin vielä itseni vaikka ulos syömään;-)

  3. 4

    sanoo

    Meillä on monta purkkia vitamiineja käytössä eikä kukaan ole ollut viime eikä tänä talvena kunnolla kipeenä. Isommat lapset syö d-vitamiinia 20-25µg, omega-3, monivitamiinia sekä sinkkiä. Tyttönen syö d-vitamiinia sekä maitohappobakteereja. Me vanhemmat syödään d-vitamiinia 50-100 µg, monivitamiinia, omega-3 ja joskus magnesiumia. Itse syön vielä Thyroxinia, mutta silti tuntuu, että koko ajan väsyttää.

  4. 5

    sanoo

    Me olemme tänä talvena syöneet vahvaa D-vitamiinia ja se kunnolla nukkuminen tuntuu auttaneen talviseen uupumukseen. Kyllähän unessa kuluu suurempi aika, kuin kesällä, mutta päivisin vaivannut uupumus on poissa 🙂

  5. 6

    sanoo

    Voimia talvitaistoon vielä hetkeksi! Ihan uupuna täällä, ajattelen , että liiasta työmäärästä, mutta kyllä tämä talvi vie muutenkin voimat. Mä en ole edes tajunnut D:tä ottaa, voi että mikä pönttöpää olen. Vieläköhän ehtisi avuksi?

  6. 7

    sanoo

    Kaikilla tuntuu olevan samaa. Ja tänä talvena hirveästi tauteja liikkeellä. Tuota rautajuomaa en olekaan hokannut, taidankin sitä ostaa itselleni:) Ainakin raskausaikana se tehosi. Minäkin olen huono ottamaan tabletteja mutta tänä vuonna olen valveutunut ja alkanut ottaa 60mg D:tä, lapsille en uskalla antaa kuin sen suositellun 5mg/vrk. Silti kyllä on sairasteltu…Tsemppiä sulle, oikeesti kevät on jo ovella!

  7. 8

    sanoo

    Minä joudun aamuisin ottamaan Thyroxinia kilpirauhasen vajaatoimintaan joka tapauksessa, joten sen viereen pöydän kulmalle on helppo kasata kaikenlaista muutakin. 🙂

    D-vitamiinin saantiin en ole aikaisemmin juuri kiinnittänyt huomiota, mutta nyt vedän sitä kutakuinkin 60µg päivässä. Katsotaan, josko piristäisi.

  8. 9

    sanoo

    Isoäitini oli sellainen vitamiinipurkki -ihminen. Hän oikein ystävystyi luontaistuotekaupan myyjän kanssa.
    Yritän ajatella niin, että ruoasta pitäisi saada kaiken mitä tarvitsee varsinkin kun syö itsetehtyä ja mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa. Talvi on täällä kuitenkin iso ja kuluttava osa vuodesta, joten on aivan ymmärrettävää, että me täällä tarvitsemme hieman keinotekoisia lisävoimia. Olen iloinen, että olen saanut lapset sekä itseni syömään vitamiineja nyt säännöllisesti. Katsotaanpa miten kevät tästä sairauksien osalta etenee.

  9. 10

    sanoo

    Voi tuo viimeinen lause… Minäkin niin näen sieluni silmin, miten aurinko paistaa ja linnut laulavat ja saa nauttia aamukahvinsa portailla sitä ihastellen… 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *