unikoulu…

Anteeksi nyt tällainen mamma -aihe…

Allergiset voivat nyt poistua…pakko nyt vaan on pohtia kun on niin polttava aihe. Olen mietinyt vauvamme nukkumistapoja ja eksyin johonkin vauva-aiheiselle keskustelupalstalle,jossa puhuttiin unikoulusta.

Nykyään sitten suositaan tassuttelu -nimistä unikoulua ja paheksutaan vanhanaikaista huuto-unikoulua.Tiedoksi niille,joilta tämä vaihe on onnellisesti jo unohtunut.
Ymmärsin,että tassuttelu -unikoulu tarkoittaa sitä,että ensin paijaillaan vauvaa ja sitten vähitellen vain pidetään kättä vauvan selän päällä rauhoitukseksi…korjatkaa ,jos olen väärässä.Näin vauva oppii nukahtamaan itse.
Paljon myös käytetään sairaalan unikoulua ,joka enimmäkseen tapahtuu ensikodeissa.
Tätä tietty vain vaikeimmissa ongelmatapauksissa.
Jotkut vauvat kuulemma heräilevät vielä 1 vuotiainakin tunnin välein!?!
Kamalaa!

Ystävältä kuulin,että neuvolassa sanottin,että puoli vuotiaan ei enää kuuluisi juoda ollenkaan maitoa yöllä(?!?),saatika heräillä.
Eikös se jo ole silkkaa biologiaa,että vauvan kuuluu vielä pikkuisena heräillä tarkistaakseen olevansa turvassa ja saadakseen ravintoa…
Minä en unikoulua,minkäänlaista ole onneksi joutunut käyttämään ja haluaisinkin uskoa,että äidin/isän vaistoilla pärjää tosi pitkälle.Tai siis loppuun asti.
Kyllä sen itse tietää,kun lapsi on valmis irtautumaan ja tarvitsee vain hieman apuja sen toteuttamiseksi.
Kahden ensimmäisen kanssa annoin asioiden mennä omalla painollaan…toki kaikenlaisia vaiheita oli.Esikoinen jossain vaiheessa itki itsensä uneen,mutta se ei ollut hätäitkua vaan sellaista päivän jännitysten purku-itkua.Kun soittorasia oli käyty vetämässä 2 kertaa ,hän nukahti.Aina tiiviisti omassa sängyssä.Ei tykännyt nukkua meidän kanssa.

Toinen sitten nukahti aivan itsekseen omaan sänkyyn hetken siellä pällisteltyään.
Yöllä taisi kuitenkin nukkua meidän välissä…kunnes n.1v siirrettin siskon kanssa samaan huoneeseen.

Tämän kolmannen kanssa olen hassusti alkanut epäillä kasvattajan kykyjäni.Aika nurinkurista.Hän kun nukahtaa vain rinnalle.Ei huoli tuttia eikä pulloa.Tässä oli parin viikon kausi,että hän torkahdettuaan rinnalle ,onnellisena käpertyi omaan sänkyynsä.Nyt taas alkaa heti huutamaan kun lasken rinnalta omaan sänkyyn.Olen yrittänyt vähän totuttaa antamalla hänen hetken itkeä pari minuuttia ja sitten käynyt peittelemässä,mutta turhaan.
Musta tuntuu kamalalta,vauva on järkyttynyt ,eikä siitä tule mitään.
Isää ei voi käyttää hyväkseen,kun on niin vähän iltoja kotona.

Luettuani keskustelupalstaa totesin taas kuitenkin haluavani luottaa omiin vaistoihini.
Kun väsyttää ja keinot on vähissä,ymmärrän,että halutaan käyttää ulkopuolisia apuja ja ammattimaisia keinoja,mutta mitä jos hiljentyisi,rauhoittuisi ja kuuntelisi omia vaistojaan.
Kaikki kolme lastani ovat omanlaisiaan persoonia.Periaatteessa olen toiminut kaikkien kanssa samaa ajatusta noudattaen.Lapsen tarpeiden mukaan.
Turvallisuutta hän tarvitsee
Hellyyttä hän haluaa
ja siihen hänellä kaikki oikeus.

Tämänkin illan kokeilemisen jälkeen nukahti lopulta kainalooni meidän sängylle ilman rintaa,silkasta onnesta ja turvan tunteesta.
Yöt on aina menneet hyvin.Herää kaksi kertaa rinnalle ja nukkuu aamulla pitkään.
Taidan pitää pehmeät keinot ja luottaa turvan ja luottamuksen voimaan.
On tähän nukutustapojen muutoksen tarpeeseen syynsäkin… Olisi ihanaa voida lähteä miehen kanssa ulos syömään ja leffaan tai ystävien kanssa baariin ilman,että pitää huolehtia,että kuinka se vauva pärjää ja nukahtaa… Huom.Ensimmäinen ilta ulkona miehen kanssa (vuoteen!!!)edessä.

Ajatuksia?

Kommentit
  1. 1

    Homssu sanoo

    Otetaan uusix:
    Minun mielpide paljon lapsia nähneenä:
    Luota äidinvaistoon ja anna asioiden tapahtua omalla painollaan.
    Ne pienet on niin pienen hetken pieniä, kohta he eivät missään nimessä halua olla kanssasi tekemisissä.

    Niinkun olen usealle vanhemmalle sanonut, jotka huolehtivat, kuivaksi opettelusta tai tutin syömisestä tai mistä tahansa muusta, että kyllä ne yleensä kouluun mennessä oppii.

    Jos pojalle on turvallista ja hyvä nukahtaa rinnalle, nin mikäs siinä, ei se sitä kamalan kauan tee.
    Sitäpaitsi mielestäni lapselle on ensiarvoisen tärkeää, että perusturvallisuus ja luottamus on kunnossa. Silloin onnistuu tarhaan ja kouluun menotkin huomattavan paljon paremmn ja vähemmillä traumoilla. Kyllä lapsesta heti huomaa, jos perusturvallisuudessa, joku mättää.

    Itsehän heräsin vielä kaksi vuotiaana joka yö….

    Ja sitten, mielestäni lapsen/vauvan nukutus on sitä kaikkein arvokkainta ”laatuaikaa” vanhempen ja lasten välillä. Ei se montaa vuotta kestä.En suoraan sanoen ymmärrä, että lapsille sanotaan vain hyvät yöt, ovi kiinni ja valot pois.
    Sitten ihmetellään kun on noita nukahtamisongelmia.

    Ah, voisin kirjoittaa aiheesta krjan. 🙂 ( kun nitä oma lapsia ei ole)

    Ei se poika saa traumoja, vaikka nukkuisi vielä toisen vuoden äidin kainalossa. Kyllä sille jossain vaiheessa tulee oma tahto.
    Pääasia, että lapsen PERUSTURVALLISUUS on kunnossa.

    Niin, jotenkin haluasin sanoa, että kun olette sen lapsen hankkineet, on teidän vastuulla huolehtia hänen turvallisuudesta ja hyvästäolosta loppuun asti.
    ( Vanhempia kun on niin mukava syyllistää)
    Mutta totuus on, että usen pienen lapsen ongelmat paranevat, kun aikuset muuttavat tapojaan.
    Ja sehän onkin vanhempien tehtävä.

    Kiitos ja kumarrus!

  2. 2

    sanoo

    No mähän olen just samaa mieltä.Täähän on tämä yhteiskunta joka myös oudolla tavalla pyrkii muotoilemaan perheitä,lapsia,ihmisiä.
    Oudoimpia on nämä muoti-ilmiön lailla vaihtuvat lastenkasvatus suositukset.Minulle silmiinpistävin oli tämä perhepeti asia.Kun esikoinen syntyi oli se kertakaikkiaan kiellettyä ja nyt kolmannen kanssa varsin suositeltavaa.salailin tälläkertaa turhaan kättärillä sitä,että vauva nukkui meidän välissä.Huomasin sen kuitenkin aika pian.
    Mutta ,noh,tapauksiahan on kaikenlaisia mutta silti olen sitä mieltä,että lapsen epätavalliset unihäiriökäyttäytymiset juontavat kuitenkin juurensa vanhemmista ja heidän käyttäytymisestään.
    Minulla ajatus lähinnä lähti siitä,että tarvitsismme miehen kanssa todellakin vapaaillan kahdestaan ja vauvalla olisi paljon turvallisempi olo jos nukahtaminen tapahtuisi helposti myös ilman minua…ja isästäkin olisi varmasti mukavaa onnistua nukuttamisessa …toiveajattelua kai…vielä vähän aikaa.
    Neuvolatätikin pulisi juuri jotain sinnepäin,että sitä imettämistä öisin voisi alkaa lopetella,ettei lapsen HAMPAAT mene…hei..!aivan käsittämättömän älytöntä!onneksi on kolmas meneillään ja oma järki käytössä!

  3. 3

    sanoo

    Luota ihmeessä vaistoosi!
    Itse imetin 1,5 vuotta (yöimetyksen lopetin muistaakseni n 7kk ikäisenä, alle viikon kesti yövieroitus) ja nyt yli kaksivuotias vieläkin mieluummin nukahtaa viereeni, mutta kömpii yöllä usein omaan sänkyynsä (ovat kiinni toisissaan, sängyt).
    Monellekaan ei uskaltanut sanoa imettävänsä kun neiti jo käveli itse. En jaksanut sitä päivittelyä kuunnella.

    Hampaat on hyvät ja kauniit imettämisestä huolimatta ja lapsi iloinen ja tyytyväinen.

    Tsemppiä ja voimia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *