Varastettu hetki

Kerron mitä näin tänään, kun odottelin autossa päiväkodin edustalla…

Kaksi poikaa. Molemmilla isot ruskeat silmät. Toisella pitkät kiharat hiukset ja toisella myös pitkät, mutta suorat.
Toisella iso musta reppu ja toisella hieman pienempi, armeijakuvioitu koulureppu.
Farkut on molemmilla pojilla ja lippikset. Parhaat kaverit.
Minun poikani on se toinen, suoratukkainen. Ja kikkarapää, sekin melkein kuin oma.

Siinä ne, reput selässä roikkuen kiipeilevät päiväkodin aidalla. Huhuilevat kavereitaan.
Koulupäivä ja kerhokin on jo ohi ja itseasiassa heidän piti olla matkalla kotiin…
Pikkuhiljaa, päiväkotiin vielä eskarivuodeksi jääneet kaverit, kerääntyvät aidan viereen ekaluokkalaisia kavereitaan moikkaamaan.
Verkkoaidan rakojen läpi pojat kättelevät, koskettavat, juttelevat.
En kuule sanoja, mutta en niitä kaipaakaan. Kehon kieli kertoo kaiken. Liikutun.
Aita erottaa ystävät. Kaikki tietävät. Päiväkodin aidan yli ei ole meneminen.

Kiusaus kuitenkin kasvaa turhan suureksi. ystävät siinä, niin lähellä ja vanha ja turvallinen pieni päiväkodin piha. Aivan koulun kainalossa.
Ensin hyppää toinen poika yli aidan ja sitten toinen. Koulureput helskyen ja hiukset hulmuten he juoksevat  ystäviensä keskellä. Onnellisina. Pikkupoikina.
Kuin varastettu hetki takaisin aikaan ennen koulua, isona olemista.
Äkkiä koulupojat karkaavat aidan toiselle puolelle takaisin. Juoksu jatkuu. Kaksi poikaa koulun puolella aitaa ja kuusi poikaa päiväkodin puolella . Juoksevat kaikki yhdessä pitkää aitaa pitkin, nauraen.

Villkutan pojille. Hekin huomaavat minut. Minä jatkan matkaani, mutta pojat haluavat mennä omia menojaan.
En siis jää seuraamaan miten näytelmä jatkuu, mutta näen silmissäni kun koulupojat vilkuttavat kavereilleen, kääntävät selkänsä päiväkodin pihalle ja jatkavat reput roikkuen, lippikset vinossa potkulaudoillaan matkaa koulun ison ja tyhjän hiekkakentän läpi kotiin päin.

Kommentit
  1. 6

    sanoo

    Voi vitsi, sait täällä minutkin itkeskelemään. Tosi ihanasti kirjoitettu!
    Keskimmäinen aloitti myös ekaluokan ja kiipeää heti koulun jälkeen syliini, on niin pieni vielä. Tuntuu haikealta irroittaa ja antaa niiden itsenäistyä. Esikoinen on nyt kolmannella, kun hän aloitti koulun edellis syksynä, kysyi viikon koulunkäynnin jälkeen:"Voisiko tän vielä peruuttaa ja mennä vasta ensivuonna?"

  2. 8

    sanoo

    Ihana kirjoitus. Tuli sellainen olo, että kumpa voisi pysäyttää ajan. Itse suren jo nyt sitä, että esikoiseni on vuoden kuluttua eskarilainen. Miten voi voivat kasvaa niin isoiksi niin äkkiä?

  3. 11

    sanoo

    On nämä vaan niin suloisia, pienet koululaiset. Kuinka ihanaa että haluavat edelleen olla ystäviä "pienten" kanssa. Itse kävin useamman kerran ystävättären kanssa päiväkotimme joulujuhlissa, koska meistä päiväkodin juhla oli se ainoa oikea, koulussa ei jotenkin saatu luotua samaa tunnelmaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *