veljekset ja minä

Me tykätään kokata yhdessä.Varsinkin leipoa.
Tyttöni meni isoäidilleen yöksi ja minä sainkin viettää aikaa kolmistaan poikieni kanssa.
Poikien kanssa tuntuu, että kokoajan pitää tapahtua .
Pienen kanssa siksi, että hän on pienuuttaan vielä malttamaton ja haluaa kovasti, kovasti auttaa.
Ison kanssa siksi, että hän vain on luonteeltaan sellainen.
Jauhot ja maidot on kaadettu jo kaikkinensa ennenkuin ehdin sanoa odota ja
pöydän ääressä istutaan jo kun viimeinen vohveli on vielä pannussa ja hilloakin on jo otettu.
Vaatii ponnisteluja saada tuikutkin paikalleen ja pöytä mukavan tunnelmaiseksi.
Kun minä vasta laitan kermavaahtoa vohvelille on isompi veljeksistä jo valmis nousemaan pöydästä.
Pienempi jää huolellisesti nuolemaan hilloa ja kermavaahtoa vohvelin päältä ja kun kasvoilla ja käsissä on tarpeeksi paksu kerros tahmeaa mansikkahilloa, on hän valmis lähtemään isoveljen perään leikkimään.
Kasvo ja käsipesun jälkeen
minä jään yksin pöytään syömään vohveliani kaikessa rauhassa pohtien samalla sitä, kuinka onnekas olenkaan ja kuinka täyteläinen tämä hetki onkaan.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    kuulostaa niin tutulle. tuo poikien malttamattomuus. usein kun kattaan pöytää niin siinä jo pojat popsii kaikenlaista.. kerran olin kuorinut perunan valmiiksi pojan (3v) lautaselle ja odotin että kastike valmistuu. Pian selkäni takaa kuuluu: saisinko lisää. poika oli syönyt lautaselta pelkän kuivan perunan… 😀

  2. 4

    sanoo

    Niin ihana teksti! ja kuinka kiva välillä oleilla eri kokoonpanolla…
    Eilen illalla (pienin sairastaa ja nukahti meidän sänkyyn) kaksi isointa saivat katsoa myöhään vielä yhden leffan yhdessä, eikä pienin ollut seassa säätämässä. poika jopa halusi nukkua tytön huoneen lattialla leffan päätteeksi. minusta sekin oli jotenkin suloista.

    meillä pienin on se elohiiri joka hokee koko ajan, että koska ja joko ja mitäs sit…Äiti-ihmistä hengästyttää sellainen.

    Ihana tuo edellinen postaus myös. Sinä ahkera ja kaunista aikaansaava nainen!

    Kaikkea hyvää tulevaan viikkoosi!

  3. 6

    sanoo

    Reipasta viikkoa täältäkin!
    Kovin monesti murehdin, että arki sujuu ja etenee vain pienimmän aikataulun ja tarpeiden mukaan. Olisi huippua, jos joskus saisi keskittyä vain yhteen lapseen kerrallaan. Tehdä jotain erityistä. Meillä kaikki on mukana kaikessa, ja menee aina aikansa kun sirkus pyörähtää käyntiin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *