vieroitus

Ristiriitaa.
Sydänalaa särkee.
Poikanen itkee,riehuu on vihainen.
Repii minua hiuksista eikä halua että kosken.
Tiedän,hetki on lyhyt.Menee muutama yö.
Mutta on täysin absurdia, että rinnat tursuaa maitoa niin että kivistää ja toisen täytyy itkeä vieressä kun ei saa.
Väsyttää -meitä molempia.
Yritän vieroittaa poikasta yömaidoista.
Jotta oppisi nukkumaan.
Jotta kesäkuun alun viikon työrupeama ,jossa joudun myös pari yötä olemaan, ei olisi niin kamala shokki.
Myös yskä ja räkätaudit vaivaavat alinomaan.
Yömaito lisää limaa.
Ja…alan pikkuhiljaa toivomaan kehoani takaisin itselleni sekä yöunia ilman outoja asentoja ja niskakipuja.
Itkettää ja hämmentää , mutta toisaalta tiedän että tämä on nyt tehtävä ja päätös pitää olla, jotta onnistuu.
Toisaalta toivon että joku tulisi ja sanoisi,että ei sun tarvitse vielä …

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Voi tiedän niin tuon tunteen. Lähetän kovasti jaksamista ja voimia. Olet varmasti tehnyt ihan oikean päätöksen. Toivotaan että ensi yö olisi jo parempi.
    Meinaatko jatkaa vielä päiväimetystä?
    Itse olen aikaisempien kanssa vierottanut yö ja päiväimetyksestä kerralla. Eli kerrasta poikki niin sanotusti. Nyt olen miettinyt, jos vierottaisinkin yö imetyksestä, mutta jatkaisin päivällä…

  2. 2

    sanoo

    No juuri näin ajattelin,kun näyttää tuo tisseily olevan niin tärkeää vielä tuolle pikkuherralle.Eli ajattelin , että jos nuo yöt saisi pois ,niin päiväimetykset tippuisi sitten itsestään vähitellen touhujen lisääntyessä…toivottavasti 🙂

    Miten on vieroitukset teillä sujunut?Onko ollut kamalaa huutoa?Ootko antanut vesipuloa tilalle vai et mitään?Tutti?
    Meillä kun ei tuttia syödä ja hyvä niin.Vesipulloa annoin viimeyönä Tottumuksesta sillä oli kamala jano ja yllättäen joi pullosta!Eka kerta!
    Mutta en ajatellut antaa pulloa tilalle.Ojasta -allikkoon…?

    Edelliset kun on vieroittunu itsestään siinä vuoden hujakoilla,siksi olen ihan pihalla tämän kanssa…

  3. 3

    sanoo

    Voi kuinka ihana herkkä kuva…

    Meillä on myös ollut tässä tämä yöPULLOvieroitus menossa ja juuri tänäänkin aamulla aiheesta bloggasin..

  4. 4

    sanoo

    Nyt jälkikäteen ajateltuna vieroitin varmaankin liian aikaisin kaikki. Kauheeta huutoa, yötä päivää. Mutta meni suht nopeasti ohi ja unohtui alle viikossa. Itselleni vieroitukset olleet myös tosi rankkoja, henkisesti. En ymmärrä miksi kiiruhdin tuon vieroittamisen kanssa. Kai ajattelin, että helpompi kerrasta poikki.

    Nyt tosiaan ajattelin antaa tämän neljännen syödä rauhassa vaikka kaksi vuotiaaksi. Mutta yöimetyksestä haluaisin minäkin eroon aikaisemmin.
    Esikoinen ei ottanut tuttia eikä tuttipulloa. Nokkamukista tarjosin vettä pahimpaan janoon. Kaksi seuraavaa ottivat tutin, mutta yöllä oli kyllä hirveä huutoshou, joten olisi voinut samalla vierottaa tutista. Ja nokkamukista tarjosin yöllä vettä janoon.

    Mutta katotaan tosiaan jos tämän neljännen kanssa olisi taas viisaampi…

  5. 6

    sanoo

    Tyttöni lutkutti rintaa aina lähes kaksi vuotiaaksi. Oli sellainen tissipeto, että ajattelin, että tämä ei kyllä lopu ikinä.
    Sitten tuli joulu, ja hänen huomionsa oli kaikessa muussa ja kävi ylikerroksilla. Ajattelin, että nyt ei anneta. Hän ihan tyynen rauhallisesti otti tiedon vastaan. Ja se oli sitten siinä, kertaheitolla.
    Meilläkään ei tuttia syöty, eikä pulloakaan. Ei ollut oikein mitään tilalle…paitsi silittely.

    Toivottavasti teilläkin menee nopeasti tuo vaihe. Onnea siihen!

  6. 7

    sanoo

    Meillä kaikki on huutaneet kolme yötä, sitten on helpottanut. Mies on kyllä auttanut ja silitellyt uneen.

    Haitulalla imeminen väheni aika paljon yöimetyksen päätyttyä, sitten yksi päivä hän ei pyytänyt päivällä rintaa ollenkaan. Seuraavana päivänä en antanut ja kolmantena päivänä se sitten taas jäi.

    tsemppiä!

  7. 8

    Anonyymi sanoo

    Hei,

    Koskaan aiemmin en ole kommentoinut, vaikka melkein päivittäin käynkin blogiasi kurkkaamassa. Mutta nyt liippasi niin läheltä, jotta.
    Tiedän tunteen erittäin hyvin. Viikko sitten lopetin yksi-vuotiaan kuopukseni imettämisen ja vieläkin rinnat niin kipeät ja kovat. Alku oli ihan kamalaa, kun tyttö itki ja huusi ”mämmää”, ja nukuttaminenkin iltaisin kesti vähintään tunnin ja lapsi huusi sylissä suoraa huutoa banaaniposeerauksessa (ei koskaan oppinut syömään tuttia, reppana).
    Mutta sitten yht`äkkiä yllättäen viime sunnuntaista on alkanut nukkua sellaisia yli 8 tunnin yöunia ja vielä omassa pinnasängyssään. Aivan ihanaa! Lisäksi ruokahalut tuplaantuneet elleivät jopa triplaantuneet 🙂 Joten lohtua, kyllä se helpottaa!

    yst.terveisin, anna

  8. 9

    sanoo

    Kiitos!Kaikille kommenteista, sillä nepä ovat antaneet puhtia ja luottamusta.
    Vielä se parkuu nukkumaan mennessä, mutta viimeyönä heräsi vain vähän ynisemään ja luovutti samantien -mieskin kysyi, että heräskö se ollenkaan… 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *