Yht’äkkiä

Istuin pihalla haistelemassa iltaa lasten mentyä nukkumaan.
Ilma oli viilenemässä -sen tunsi. Voimakas mullan ja kosteuden tuoksu leijaili jokapaikassa ja linnut pitivät kovaa ääntä.
Yht’äkkiä, en tiedä miten. Minun huomiointikyvystänikö se oli kiinni vai mistä, mutta huomasin koivumme isot hiirenkorvat. Ei niitä siinä ollut, kun edellisen kerran katsoin. Mistä ne siihen olivat tupsahtaneet? Ilmeisesti vain yhden päivän aikana ne olivat muuttuneet silmuista noin suuriksi hiirenkorviksi.
Nyt, kun aamuauringossa istun keittiössä ja katson naapuritalon yli koivikkoon, josta mittaan aina kevään alun, huomaan, että siellä vihertää!
Nimittäin, kun nuo koivut tuolla vihertävät latvoistaan, on kevät mennyt tietyn tärkeän pisteen yli ja kesä on entistä lähempänä.
Tämä nyt kyllä kuulostaa hieman isoäidin luontopäiväkirjalta, mutta… tämä hetki on se, jota odotan koko talven. Koivujen latvat vihertävät…

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Myös meillä huomasi eilen koivujen vihertymisen. Se on jännää, miten se tapahtuu yhdessä päivässä ja on joka vuosi yhtä ihmeellisen ihanaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *