ystävyys

Kävin siellä leffassa.Sinkkuelämää.
Jos ei ole yli puoleen vuoteen käynyt leffassa ja on vielä äitiyshormoneissa ,voi mikä vaan leffa olla voimakas kokemus.
Leffa oli minusta ihana.
Kaiken romanttisen hörhellyksen keskellä huomasin,että sehän kertoi ystävyydestä.Nimenomaan naisten välisestä ystävyydestä. Minä koen eläväni hyvin vahvojen ystävyys suhteiden keskellä ja kuinka onnekas olenkaan!
Hyvässä ja pahassa olen valtavan onnekas.En tiedä osaanko osoitta arvostustani ystäviäni kohtaan tarpeeksi ,sillä haluaisin.
Miten ihania vahvoja naisia,jotka uskaltavat olla myös heikkoja ,noustakseen taas entistä vahvempina.
Leffassa eniten liikutuin niistä hetkistä,joissa naisten välinen ystävyys näytettiin oikeimmillaan,liekö sitten minulle ajankohtaista.Miten aitoa ja vahvaa ja merkityksellistä ystävyys voi olla!Miten miehet ei vaan kykene juuri sellaiseen.Miksi ei?
Vaikka olisi kuinka ihana mies.
Olisi upeaa,kun voisi viedä ystävänsä Meksikoon toipumaan ja lohduttumaan.Olla läsnä ja paikalla juuri kun hän eniten tarvitsee,sekä ilossa että surussa.
Kuitenkin oikeassa elämässä arki vie ja heittelee.Voimat tulevat ja menevät,samoin hetket.
Mutta hyvän ystävän olemassaolo jo auttaa ja tieto,että aina voi soittaa ja luottaa.
Mikään ei voi viedä aitoa ystävyyttä pois.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *